Siirry pääsisältöön

Tosissaan kilometrikisaan

No niin, nyt on aika tarttua toden teolla Kilometrikisaan. Tähän asti on minun osaltani vain leikitty piirileikkejä ja pelattu hippaa. Kun juoksupiireissä tuntematon Joni Söderman iski heti alussa pöytään lukemat 255.75 km ja hetkeä myöhemmin Marko Vapa puolestaan nokitti lukemiin 281 km ***, kaikki olivat kuin koivuklapilla päähän lyötyjä. Tuon rajun aloituksen jälkeen meno on tosin hieman rauhoittunut.
 
Poikien lyödessä heti ässänsä pöytään päätin muuttaa taktiikkaani. Päätin odottaa joulukuulle yhtä ainoaa viikkoa, jolloin suunnistusta olisi tiedossa mahdollisimman vähän. Suunnistaessahan kilometrejä kertyy todella vähän - ja yösuunnistaessa vielä niukemmin. Alun perin olin ajatellut nostavani kilometrimääriä pikkuhiljaa ylöspäin kuin korkeushypyssä rimankorotuksia konsanaan. Uuden taktiikkani mukaan tein koko syksyn vain verryttelyhyppyjä matalista korkeuksista. Vasta nyt aivan Kilometrikisan lähestyessä loppuaan on tarkoitukseni ylittää yhdellä ainoalla yrittämällä aiempi ennätykseni, joka on muistaakseni jossain 220-229 km välimaastossa.
Kärki on tällä hetkellä todella paljon karussa, mutta Aapo Leskisen (>> kts. Aapon blogikirjoitus) ohittaminen pitäisi onnistua. Olen tehnyt pikkuhiljaa valmistavia harjoituksia, jotta kilometriviikolla jalat kestäisivät yhden yrityksen. Tarkoituksena on harjoitella ylirittämisviikolla muuten ihan normaalisti yösuunnistuksineen ja sählyineen, mutta venytän jokaista harjoitusohjelman mukaista harjoitusta aivan ylärajoilleen asti. Ehkä jopa vähän ylikin. Nyt mennään jo keskiviikkoa ja mittarissa on lukemat 117 km. Hyvältä näyttää.
Aapon sanoja lainaten tässä ei ole mitään järkeä, mutta menköön yksi tällainen kokeilu hauskanpidon kategoriaan. Ihmisellehän on luontaista pitää hauskaa juoksemalla, yösuunnistamalla, pelaamalla sählyä ja ennen kaikkea suunnistamalla käyräkartalla. Muunlainen hauskanpito on keinotekoista. Yliyritysviikon jälkeen palaan normaaliin ja vähän fiksumpaan harjoitteluun.
Väliaikatilanne Kilometrikisassa  maanantaina 15.12.2013:
1. Marko Vapa 281
2. Joni Söderman 255.75
3. Aapo Leskinen 210
4. Antti Toivanen 198.5
5. Petteri Muukkonen 191
6. Timo Sild 166.7

(*** Marko tosin yritti ujuttaa 20 km kävelykilometrejä mukaan, mutta onneksi valpas lukija oli tarkkana.)

Kommentit

  1. Markon ollessa kyseessä noi loputkin 281km voitanee suosiolla laskea kävelyksi... ;)

    VastaaPoista
  2. Tai tiskaamiseksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nohnoh, koirat haukkuu vaan, mutta karavaani kulkee. Menkääpäs tyynynpurijat varjojuoksentelemaan niin ei tartte täällä ruikuttaa: http://pelpo.blogspot.fi/2013/11/lukijakilpailu-varjojuoksukilometrikisa.html

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.