Siirry pääsisältöön

Isot pojat hiekkalaatikolla

Taas on koittanut aika suunnata kohtii Ruotsia ja perinteistä Tiomila-viestiä. Kuten aiempinakin vuosina, myös tänä vuonna Tiomilan voitto tullaan ratkaisemaan suurseurojen ja isojen poikien kesken.

Suomesta vain Kalevan Rastilla on vahvat mahdollisudet voittoon. Norjasta puolestaan Haldenilla ja Kristiansandilla. Ruotsin suurseurojen voittohaaveet lepäävät tänäkin vuonna hajontakaavion varassa. Mikäli joku ruotsalaisseuroista pääsee juoksemaan ennakkosuosikkien kanssa samoja hajontoja läpi aamuyön ja aamun, voidaan kärkikolmikossa nähdä myös ruotsalaisvärejä. Itse laittaisin vähäiset viikkorahani likoon Kalevan Rastin puolesta.

Tätä tukee se fakta, että kahtena edellisenä vuonna voittoon on pystynyt vain joukkue, jolla on ollut rivistössään keravalaissunnistaja. Viimeksi vuonna 2009 joku seura on onnistunt voittamaan Tiomilan ilman kiintiökeravalaista. Lisäksi viime viikonlopun Finnspring-viestin sekä miesten että naisten pääsarjojen voitot menivät joukkueille, joilla oli asettaa ankkuriksi  keravalaissuunnistaja. Aivan kuten nykyään Korisliigassa menestyksen avain on hyvä jenkkivahvistus, suunnistuksen seuraviesteissä menestys riippuu tehokkaasta keravalaisvahvistuksesta. Kalevan Rasti siis voittaa ja Halden on toinen. Kristiansand kolmas ja joku ruotsalaisjoukkue neljäs. Ruotsalaisjoukkueiden keskinäinen paremmuus riippuu paljon hajontakaaviosta eli kuka pääsee peesaamaan ja ketä. Tiomilassahan on tunnetusti huonot hajonnat.

Ruotsissa juostaan myös naisten viesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.