Siirry pääsisältöön

Kisaraportti: Finnspring 28.4.2012

Tänään kisattiin yksi kevään klassikoista eli Finnspring eteläisessä Sipoossa. Maasto ja rata olivat klassikon arvoiset. Mukava normaalimatkan rata, jossa oli sopivasti yhdistelmä pitkiä ja lyhyitä rastivälejä Sipoon toiseksi parhaassa maastossa (paras on tietenkin Gillerberget). Unohtamatta tietenkään kevään klassikkoon sopivaa keliä eli kylmiä märkiä soita ja lunta paikoitellen.

Tulokset:
1
Olli-Markus TaivainenPelPo
1:29:56

2
Hannu AirilaKR
1:32:02+2:06


Topi AnjalaKoovee
1:32:02+2:06
4
Jani LakanenVaajTe
1:32:12+2:16
5
Jarkko HuovilaKR
1:33:02+3:06
6
Petteri MuukkonenVeVe
1:33:50+3:54


Kisa sujui suunnistuksellisesti melkein ok ollakseen ensimmäinen suunnistusmetsässä puoleen vuoteen. Rastille nro 1 olisi voinut mennä vähän suorempaan. Jo ykkösellä sain edellä lähteneen Pajusen kiinni. Märällä kylmällä suolla tarpoessa kyselin, että onko termosukat kunnolla jalassa. Olimme lähtöpaikalla todenneet, että kuumasta ryhmästä kovin monet muut eivät olleet laittaneet jalkohinsa lämpösukkia, vaan suunnistivat ohuilla suunnistussukilla. Hrrr, kylmää touhua.

Rastille nro 12 olisi voinut pyrkiä oikealta polkua ympäri. Rastille nro 15 tuli myös vähän ajan hukkaa, kun kiersin turhaan mäkeä. Olisi pitänyt puskea suoraan. Rastivälillä nro 21 tuli iso virhe, kun en kiertänyt oikealta polkua ympäri. Vihreä rinne oli todella hidas ja paikoin piti kävellä ylitiheässä kuusikossa. Polkua pitkin oikealta olisi ollut minuutin nopeampi. Lopussa suhautin vielä rastilla nro 25 huolimattomasti vähän sivuun ja olin todella kuutamolla vähän aikaa. Ilmeisesti aikatappiota tuli vain alta minuutti, vaikka reittiviiva näyttää pahemmalta. Vanha totuus pitää siis edelleen paikkansa. Kun pummaat, tee se vauhdilla, niin ehdit kartoittaa laajemman alueen vähemmässä ajassa.

Fyysisesti kisa oli minulta heikko esitys. Tällä kertaa kunto ei riittänyt parempaan. Ylämäet meni heti ykkösvälistä lähtien kävelyksi ja olin vähän väsynyt koko matkan. Ensi kerralla toivottavasti paremmin. Kisat jatkuvat tiistaina Turussa sprinttimatkan (12-15 min) EM-katsastuksella. Siellä pitäisi sijoittua ehkäpä podiumsijoille, jotta pääsen mukaan EM-joukkueeseen. Jos EM:iin pääsen, niin siellä olisi tarkoitus juosta sekä pitkä matka (90 min) että sprintti (15 min). Ja tietenkin päätöslaji viesti. Tiistaina selviää EM-joukkueen kokoonpano. Keravalaisista Hannu Airila on jo käytännössä varmistanut EM-paikkansa.

Lasten suusta kuultua

Petteri 35v ruokapöydässä: "Taidan juosta keskiviikkona pitkän lenkin".
Roosa 4v: "VAU!!!"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.