Siirry pääsisältöön

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi siellä täällä oli pimeitä autoja parkissa, mutta moottori käynnissä. Nuoria miehiä istuskeli autoissaan yksikseen parkissa teiden varsilla. Eivät ne kyllä ihan Pokemonin pelaajilta näyttäneet.

Siis, mitä peliä tässä baarissa pelataan?
Hieman joutui esikaupunkien pitkiä katuja juoksemaan ennen kuin löysin varsovalaisia puistoja. Mitä todennäköisemmin bongaisin paikallisia juoksijoita puistoista. Ainuttakaan juoksijaa en ollut aiemmalla kahdella juokslenkillä nähnyt. Mutta nyt, kun löysin puiston, niin heti onnisti. Jo puiston kulman viimeisissä liikennevaloissa odottaessani pari juoksijanaista tuli odottamaan samoihin valoihin. Toinen oli lenkkinsä tehnyt, ja toisella se oli vielä edessä. Samalla kolmas nainen juoksi vauhdikkaamman näköisesti kohti risteystä, ja ilmiselvästi lopetti jonkinsortin intervallin siihen. Pienen otantani perusteella Puolan juoksubuumi näyttäisi olevan varsin feminiininen ilmiö.

Puisto Allée
Varsovalaiseen puistoon tutustuessani totesin sen varsin tylsäksi. Tämä johtui siitä, että se oli täysin tasainen. Jos mina asuisin Varsovassa, niin kyllä minäkin tällaisissa puistoissa juoksisin, mutta pidemmän päälle se olisi tylsää. Sanoo mies, joka juoksee päivittäin Helsingissä ja Vantaalla pääradan vartta edestakaisin. Paraskin puhuja.

Miljoonakapungissa tällaista maisemaa riittää.
Toki osa Varsovan puistoista on mäkisempiä ja monipuolisempia, mutta niille asti eivät seikkailuni tällä kertaa yltäneet. Sen sijaan löysin toiminnassa olevan laskettelukeskuksen, jossa korkeuseroa oli 25 metriä. Meidän paikalliset keskiuusimaalaiset Keinukallio ja Talma nousevat tähän verrattuna huimiin korkeuksiin taivaita tavoittelemaan. Mutta kaikki kaikessa hissi pyöri ja lunta riitti tässä Varsovan keskustan kupeessa sijaitsevassa laskettelurinteessä. Melkein sama kuin, jos Turku olisi miljoonakaupunki, ja Hirvensalon laskettelukeskus sykkisi siinä kupeessa. Lumesta puheen ollen; luulen nähneeni puistossa Justina Kovalchukin jäljet. Jotkut suksen jäljet minä ihan varmasti näin, enkä osaa nimetä muita puolalaisia hiihtäjiä kuin Kovalchukin. Perinteistä oli hiihtänyt, ja Justinahan on parempi juuri perinteisellä. MOT

Kävikö Kovalchuk täällä?
Yhteenvetona totean, että puolalaisten juoksubuumille löytyi todisteita. Lisäksi havaitsin, että varsovalaiset juoksevat vain puistoissa. Muualla lähiöissä ja teollisuusalueilla juokseminen ei ole ihan niin suosittua. Melkein rupesin arvostelemaan lähiöitä tylsiksi juoksukohteiksi. Mutta sitten tajusin sen karun tosiasian, että minä asun Keravalla ja juoksen viikoittain sellaisten laatukohteiden läpi kuin Kerava, Korso, Koivukylä, Kontula, Jakomäki, Malmi... Kyllä näitä riittää omastakin takaa. Annan siis Varsovan esikaupunkialueille täyden kympin. Enemmän minulla oli nähtävää ja koettavaa Varsovan lähiöissä ja teollisuualueilla kuin puistoissa. Puisto on niin ilmeinen juoksupaikka. Hmm... pitäisi käydä lenkillä - no, menenpä puistoon. Valtaosa tekee niin, tee sinä toisin.

Riistahavainnot;
- Justina Kovalchukin jäljet hangella
- Juoksubuumilaisia < 20
- McDonaldsit 3 kpl







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.