Siirry pääsisältöön

Työmatkaliikkujan leima otsassa

Kuva: http://www.papadakismanolis.gr/userfiles/image/normal/RunningInFog1.jpg


Kun pähkähulluksi leimataan, niin siitä jää ikuinen jälki, aivan kuten Mustanaamion sormuksesta. Kun pähkähulluus jatkuu riittävän pitkään, status nousee "asiantuntijaksi". Kesävyysurheilu.fi haastatteli minua työmatkaliikuntaa käsittelevään juttuunsa asiantuntijana. Kivaa, uusi meriitti sekin. Vinkit tarkistaa "asiantuntijan" vinkit työmatkan taittamiseen juosten ko. artikkelista. Jutut toistaa samaa jargonia kuin ennenkin. En ole keksinyt mitään uutta. Reppu selkään ja menoksi. Töissä odottaa vaihtovaatteet valmiina. Juoksemalla säästää junalipun hinnan ja niin edelleen, ja niin edelleen. Samat jorinat vuodesta toiseen. Puuttuu vain kiikkustuoli ja harmaa tukka.

Kommentit

  1. Anonyymi15 huhtikuuta, 2016

    Saako opiskelijat ja eläkeläiset alennusta? Mites työttömät, mihin juosta? Oman ongelmansa aiheuttaa myös yhä yleistyvä etätyö. Kansa rappeutuu.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi15 huhtikuuta, 2016

    Kiitos. Esimerkkisi on ollut itselleni tärkeä. Vaikka työmatka on ollut lyhyintä reittiä 4km suuntaansa, on siitä tullut veteraanikuntoilijalle vuosien mittaan kivasti pk:ta.

    VastaaPoista
  3. Petteri Muukkonen15 huhtikuuta, 2016

    Opiskelijat ja eläkeläiset eivät säästä niin paljoa rahaa matkalipun hinnasta, jos päättäkin juosta. Etätyö todellakin rappeuttaa Suomen kansan peruskunnon. Ei itsellänikään etätyöpäivänä tule urheiltua riittävästi.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi15 huhtikuuta, 2016

    Jos tuo parantaa elämän laatua, niin asia on ok...muutoin tuossa ei liene mitään järkeä ellei ole urheilullisia tavoitteita eikä työ ole mitenkään rasittavaa fyysisesti?

    VastaaPoista
  5. Antti Parjanne16 huhtikuuta, 2016

    Allekirjoitan myös itse kaikki Petterin vinkit. Ainoastaan repun sijaan käytän itse mieluummin juoksuvyötä/joustavaa vyölaukkua, esim spibelt tms. Suurin työmatkajuoksuinnostuksen tappaja on liian iso ja raskas reppu.

    VastaaPoista
  6. Petteri Muukkonen16 huhtikuuta, 2016

    Tottakai parantaa elämän laatua - ja elämän määrää. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...
3 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...