Petteri Muukkonen

Kovimmat spekuloijat olivat jo nähneet vaivaa ja analysoineet Saariselän pummimme. Komeimmat koukerot ovat päätyneet videoille ( >> Jouni Junkkaala on Twitter ). Pummaaminen on luova laji, ja pummien katsominen jälkikäteen pitää nöyränä.

Vilvoittelua kisan jälkeen (Kuva: kestavyysurheilu.fi) Niinpä siinä sitten kävi, että voitettiin Pukeman kanssa maailmanmestaruus. Lukijat ovat toivoneet kattavaa raporttia kilpailusta, joten tuleman pitää. Harjoittelu: Harjoitteluni Rogainingin maailmamestaruuskilpailuihin ei sisältänyt suuria muutoksia normaaliin suunnistajan harjoitteluuni. Koko kesän ajan olin pidentänyt tunnin lenkit kestämään puolitoista tuntia. Pitkiä lenkkejä tein normaaliin tahtiin. Yli 3 tunnin lenkkejä en tehnyt. Keinukallion laskettelurinteessä olin yrittänyt kerätä nousumetrejä aina, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Keskikesällä vähän harvemmin. Juoksin paljon suunnistuskilpailuita kunnes 2 viikkoa ennen Saariselän 24 tunnin kilpailua pidin pari viikkoa lepoa enkä enää kilpaillut Lahti-suunnistuksen jälkeen. Valmistautuminen kuului siis kategoriaan "soitellen sotaan". Kaksi viikkoa ennen harjoittelua tuli vain 10:30 h/vko ja viikkoa ennen niinkin vähän kuin 4:30 h/vko. Voitte...

Päiviä on jäljellä saman verran kuin entisellä lihanleikkaajalla sormia. Lauantaina puolelta päivin starttaa 24 tunnin rupeama rastien etsintää pitkin poikin Saariselkää ja Kiilopäätä. Edessä on uusi territorio eli 24 h suunnistuksen MM-kilpailut. Nyt vähän hirvittää, mutta maaliin päästään vaikka kävellen. Kilpailu on joukkuekilpailu, ja joukkueessa pitää olla vähintään 2 jäsentä. Epäonnen ja sairasteluiden takia parin löytyminen meni viime hetkille, mutta pohjoisesta ja hiihtosuunnistusmaajoukkueesta löytyi riittävän hullu mies lähtemään mukaan. Hannu-Pekka Pukema ei kauaa tarvinnut miettimisaikaa, kun arvontakoneen nuoli osui hänen kohdalleen. Kilpailusta on tarjolla GPS-seuranta, mutta kansainvälisen lajiliiton sääntöjen mukaan vasta kilpailun jälkeen replay:nä. Kilpailussa on kyse siitä, että ensin kukin joukkue suunnittelee reittinsä ja mitä rasteja kiertää missäkin järjestyksessä. GPS-seurannasta pääsee näkemään kärkijoukkueiden reitit ja suunnitelmat sunnuntaina...

Onnellisten miesten kerho (Kuva Kimmo Hirvonen) Keskikesän klassikko, Lahti-suunnistus, on taas takana. Kaksipäiväisessä kilpailussa nuoremmat pummasivat itsensä ulos jo lauantain keskimatkalla. Sunnuntaina pitkällä matkalla tehtäväkseni jäi vain tulla maaliin riittävän nopeasti. Keskimatkan jälkeen eroa seuraaviin oli jo liki kaksi minuuttia. Maasto oli raskas ja hieno. Mäkeä oli reitillä riittävästi, kuten ennakkoon oli luvattukin. Hiki virtasi kuin palokunnan hevosella. Elohopea möllötti lauantaina 26 asteessa ja sunnuntaina maltillisessa 23 asteessa. Ihan riittävästi kuitenkin. Suunnistus sujui ihan hyvin, paitsi epäröin ja koukin ihan pikkiriikkisen melkein kaikkia takarinteessä lymyäviä kivirasteja. Liian vaikeaa minulle. Pukeudu helteellä valkoiseen. (Kuva Kimmo Hirvonen) Ensimmäinen Lahti-suunnistuksen päässarjan voittoni on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1998. Silloin toiseksi tuli muistaakseni Reijo Mattinen. Jo vuonna 1997 olin 20-vuotiaana lähellä voittoa, mut...

MM-katsastukset sujuivat niin hyvin, että olisin päässyt halutessani juoksemaan MM-keskimatkaa. Keskimatka ei kuitenkaan ole vahvin matkani. Nykysäännöillä olisin myös joutunut starttaamaan huonon WRE-rankingin sijoitukseni takia alkupäässä. Minun tasoisen keskimatkurin on vaikea nousta hyville sijoituksille ensimmäisten lähtijöiden joukosta uria avaamasta. Joku, jolla on parempi sijoitus WRE-rankingissa, pystynee parempaan loppusijoitukseen. Lisäksi minulla on elokuun ensimmäisinä päivinä tärkeä henkilökohtainen kalenterimerkintä Suomessa. Oli siis helppo päätös kieltäytyä keskimatkan kisalipusta. Mikäli olisin mahtunut lempimatkalleni pitkälle matkalle, olisin halunnut ilman muuta mukaan. Pitkän matkan katsastusnäyttöni jäivät kuitenkin piirun parin verran liian ohkaisiksi. Minun olisi ehkä pitänyt nousta palkintopallille ansaitakseni kisalipun pitkälle matkalle. Jääköön ensi kertaan. Olen kuitenkin tyytyväinen viikon katsastusjuoksuihini. Hyvä Petteri, et ryssinyt.

Pitkästä aikaa Huippuliigan podiumilla Oho, kuinkas tässä näin kävi? Pääsin pitkästä, pitkästä, aikaa Huippuliigassa palkintopallille. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo kaksi vuotta. Kainuun MM-katsastusten keskimatkalla suunnistus sujui koko matkan ajan hyvin, ja ilmeisesti vauhtikin oli riittävää. Kakkossija pääsi yllättämään itsenikin sen verran puskan takaa, että television haastattelussa sönkkäsin jotain epämääräistä MM-katsastusten tavoitteista (tai oikeammin tavoitteiden puuttumisesta). Viime aikoina tavoitteenani on ollut vain ja ainoastaan päästä takaisin kuntoon ja kivuta tuloslistoissa pikkuhiljaa korkeammalle. Kakkossija Huippuliigassa todella ilahduttaa ja lämmittää mieltä. Etuni kisassa oli ehkä se, että minulla ei ollut harteillani MM-katsastusten taakkaa. Minun ei tarvinnut puristaa karttaa liian tiukalle rullalle antaakseni MM-näyttöjä. Onnekseni rata oli myös helppo, ja koko ajan edettiin melko suoraviivaisesti. Suunnistus sujui siis mallikkaasti ja ren...

Kalevan rastiviestin voitto (kuva: Reijo Turusenaho) Kun tämän kesän Kalevan rastiviestin maastoa oli ennakkoon kehuttu maasta taivaiseen, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin piipahtaa Muhoksen tanhuvilla matkalla MM-katsastuksiin Suomussalmelle. Maasto oli vanhaa dyynikenttää, johon meanderoiva joki oli uurtanut juoluoita ja vanhoja jokiuomia. Siellähän se Muhosjoki meanderoi Toto, I've a feeling we're not in Kerava anymore Loppuratkaisuiden paikka Lisähaastetta suunnistamiseen toi kesäkuun rankkasateiden myötä tulvivat suot, ojat ja notkelmat. Vettä oli kaikkialla. Jäkäläkankaallakin jäkälikkö ja humuskerros olivat veden kyllästämää, kun vesi ei enää imeytynyt maahan. Uintihommiksihan eteneminen paikoin meni, kun jalat eivät yltäneet aina ojan pohjaan. Viesti sujui joukkueeltamme, Eero Inkeri, Tero Föhr ja Petteri Muukkonen, niin hyvin, että voitimme viestin niukasti ennen Vaajakosken Terää. Juoksin valtaosan ankkuriosuudesta minuutin erolla Terään, kunnes r...

Juhannus on lusittu ja kesä porskuttaa kohti helteitä. Vääjäämättä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli tarjolla viikonloppu pelkkiä sprinttikilpailuita. Lauantaina oli Huippuliigan kolmas osakilpailu Loviisassa ja heti perään sunnuntaina Fin5-rastiviikon avausosakilpailu Liedon keskustassa. Loviisan Huippuliigassa, joka oli samalla MM-katsastus, juoksin tyydyttävälle 14. sijalle minuutin kärkeä hitaampana. Virhettä ja vääriä reitinvalintoja arvioin tehneeni noin 25 sekunnin edestä. Suurin virhe tuli, kun en huomannut yhtä risteystä, ja juoksin korttelin sivun verran liikaa rastille nro 15. Lisäksi tein muutamia pieniä virhearvioita, kun valitsin oikea-vasen -reitinvalinnoista hitaamman vaihtoehdon. Suurin virheeni Loviisan sprintissä (rasti 15) Fin5-rastiviikon avauksessa Liedon keskustassa suoritukseni oli muuten hyvä, mutta rastille nro 6 luulin rastin olevan pensasaidan eripuolella. Aikaa meni ylimääräistä noin 20-25 sekuntia, mikä on iäisyys. Jouduin kiertämään pensasait...

Louna-Jukolan ankkuriosuuden jälkeen oli vähän ristiriitaiset tunnelmat. Monet onnittelivat hyvin menneestä ankkuriosuudesta, kiipesimme viimeiselle palkintosijalle (25.), mutta päästin yllättämään itseni loppukirissä ja suunnistus oli vähän hapuilevaa, ja yritystä oli liikaa. K-1: Pääsin lähtemään ankkuriosuudelle sijalla 29. Vähän eteen starttasi Lynxin Leskinen ja Angelniemen Mäkelä. Noin 2-3 minuuttia eteen lähti useampi joukkue, ja 20-30 sekuntia perään lähti OK Pan Århuus. K-pisteellä Lynxin ja Angelniemen paidat näkyivät kaakana edessä, enkä nähnyt mihin he livahtivat sähkölinjalta. Otin karkean pensselin ja hain tuntuman vasemmalla olevaan kalliomäkeen, siitä kumpareille ja lopussa hiekkakupan poikittaiselle polulle. Rastille sain Angelniemen taas näkyviin. 1-3: Juoksin Angelniemen selkää kiinni kakkosrastille mennessä. Mäksän seilatessa kolmoselle mennessä oikealle ja vasemmalle, pääsin suoremmalla toteutuksella ohitse 3-4: Tämän pitkän rastivälin olin nähnyt ...

En ollut ikinä ennen käynyt lapsille ja nuorille suunnatulla suunnistuksen Leimaus-leirillä. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, koska Topias on jo varttunut siihen ikään, että hän halusi osallistua Savonlinnan Leimaus-leirille. Minun onnekseni huoltajat ja ohjaajat saavat myös suunnistaa leirin harjoituksia. Harjoitukset olivat ihan mukavia ja savolainen maasto raskasta. Topias Leimaus-leirin leiriviestissä Nuorten leiriläisten suunnatessa viimeisenä iltana leiridiskoon minä kiristin addujen nauhat kireälle ja lähdin nautiskelemaan päivän kolmannen treenin eli iltalenkin pariin. Juoksin iltalenkiksi Tanhuvaaran opiston 13 km latupohjan ympäri. Reitti oli mukavan kumpuilevaa, mutkitteli savo-karjalaisen metsän siimeksessä, ja ilma oli sateen raikastamaa. Tämä oli kesäloman paras iltalenkki tähän mennessä. Minna Kaupin patsaalla Vääksyssä Leimaus-leiriltä ajoimme lähes suoraan Tampereelle Grano-gamesiin. Matkalla otimme Roosan kyytiin omalta kalastuslomaltaan, ja p...

Ollessani lasten suunnistuskoulussa mukana, sain arvokasta oppia mistä elementeistä hyvä suunnistussuoritus rakentuu. Itse en ole suinkaan käynyt mitään suunnistuskoulua nuorempana - ja sen kyllä välillä huomaa. Kiertokoulua kävin kolme viikkoa, ja elämänkoulu on vielä kesken. Uimakoulussa jäin luokalle. Suunnistustaidosta opin maanantaina sen, että ensinnäkin rastia lähestytteässä suunnistajan tulee havainnoida ympäristöään laaja-alaisesti. Vanhan suunnistusoppaan mukaan korkeimman näreen latvaan tai korkean kukkulan laelle kapuaminen auttaa näkemään kauas. Pienemmässä mittakaavassa voit myös kiivetä kiven päälle tarkkailemaan rastin lähimaastoa ja lähestymissektoria (Kuva 1). Kuva 1. Kiipeä korkealle tähyämään ympäristöäsi. Rastille saavuttuasi leimaa nopeasti ja suunnittele reitti seuraavalle rastille (Kuva 2). Käytä suunnitteluun huolella aikaa, koska tarkalla suunnittelulla saatat säästää arvokkaita sekunteja reittisi varrella. Älä säntää suinpäin liikkeelle. Kuva 2. ...

MYYTY Lapset kasvavat, karavaanit jatkavat kulkuaan ja vedet virtaavat Keravanjoessa. Topiaksen ja Roosan kasvettua koululaisten mittoihin, meiltä vapautuu nyt juoksurattaat, joissa kaksi lasta mahtuu nauttimaan vaunulenkkeilyn huumasta. Alla tarkempi myynti-ilmoitus: "Myydään Baby Jogger performance double (Q-Series) rattaat kahden lapsen kanssa juoksemiseen. Isot ilmakumirenkaat saavat rattaat rullaamaan kevyesti. Molemmille lapsille 5-pisteturvavyöt. Selkänojaa saa myös hieman laskettua. Meillä otettiin käyttöön nuoremman ollessa 5 kuukautta. Mukaan tulee sadesuoja. Rattaita on käytetty, mutta ovat hyvässä kunnossa vielä seuraavalle." Jos Baby Jogger double kiinnostaa, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi sähköpostitse etunimi.sukunimi@gmail.com.

Pari viikkoa sitten Topias uutisoi blogissaan ( topiasmuukkonen.blogspot.fi ), että perheemme on siirtynyt perheiden luokittelussa kategoriaan "Suurperhe". Tähän vaaditaan virallisen määritelmän mukaisesti isän ja äidin lisäksi kolme lasta. Joku sanoi minulle heti, että tyttövauvan myötä perheessämme on nyt naisvalta. Totesin vain alistuneesti, että siihen ei aina vaadita määräenemmistöä. Roosa ja Topias pikkusiskoa noutamassa Uuden perheenjäsenen myötä harjoituspäiväkirjaan palaa jälleen harjoitusmuoto nimeltä vaunulenkkeily. Vauva päikkäreille vaunuihin ja juoksemaan. Perjantaina Aktia cupin aattona vaunulenkkeily jäi lyhyen lännäksi, koska rengas puhkesi heti alkuunsa. Täytynee yrittää joku toinen päivä paremmalla menestyksellä. Tytöt jännittävät Kaisa Mäkäräisen puolesta Maaliskuun Aktia cup 2015 Ja sitten kisauutisia. Pääsin tänään osallistumaan pitkästä aikaa Aktia cupin osakilpailuun. Tammikuu jäi välistä kipeiden jalkojen takia, ja helmikuu yksien...

Kestävyysjuoksijan ja suunnistajankin pitäisi jatkuvasti kehittää (tai koettaa ainakin ylläpitää) juoksunopeuttaan. Minä olen sitä mieltä, että nopeaa juoksurytmiä voi hakea vähäsen melkein jokaisen harjoituksen yhteydessä. Tyypillisintä on, että juoksija ottaa pari kolme spurttia jokaisen juoksulenkin lopussa. Monet juoksevat juuri ennen kotiovea niin sanottuja tolpan välejä kovaa ja täysillä. Miten kestävyysjuoksijan sitten tulisi suorittaa nämä spurtit, jotta niistä olisi hyötyä? Ammutaanpa alas ensin muutama harhaluulo. Ensinnäkin lyhtypylväiden välien juoksemisessa täysillä on pari huonoa puolta. Lyhtypylväiden väli on liian lyhyt. Juuri, kun olet kiihdyttänyt vauhtisi, saavut jo seuraavalle lyhtypylväälle. Lisäksi monet juoksevat nämä spurtit pokeritermein all-in eli liian kovaa rypistäen. Toiseksi monet juoksevat niin sanottuja henkselivetoja, eli futiskentän lävistäjää spurtti ja laitaa pitkin palauttelu takaisin kulmaan. Tässä on se huono puoli, että palautusajat jäävät l...

Pururadat ovat mukavia paikkoja juoksemiseen. Jotkut pitävät siitä niin paljon, ja ovat tottuneet tuttuihin reitteihinsä, että tallaavat samoja uria kesät talvet. Harmi vain useimmilla paikkakunnilla pururadat on talvisin varattu hiihtäjille. Menin työpäivän jälkeen Järvenpään latu-urille hiihtämään. Terholan pururadalla katselin, että onpa syvät askeleen jäljet keskellä latua. Askelvälikin näytti niin pitkältä, että vanhana jäljestäjänä päättelin kyseessä olevan luonnonvarainen juoksija. Luonnonvaraisia ja villejä juoksijoita tavataan usein talvisin talvehtimassa lähempänä asutusta. Juoksijan bongaaminen talvella pururadalla metsän siimeksessä on perin harvinaista, koska heidän elinympäristönsä on tällöin lumen vallassa ja ravintoa on niukasti saatavilla.   Peltoaukealla näin tuon vapaana kirmaavan juoksijan noin 100 metrin päässä edelläni. Lisäsin vauhtia ja hiihdin juoksijan kiinni. Saavutettuani hiihtäjän saatoin hänelle tiedoksi, että: "Hei, tämä latu on talvi...

Trail runit kasvattavat suosiotaan. Nyt trail running rantautuu myös Keravan Alpeille eli Keinukallion vuorijonolle lauantaina 24.1.2015. Suunnittelin eilen seuraavan osakilpailun reittiä ja siitä tulee hauska. Lähtöviivalle asettuvien trailrunnaajien edessä tulee kohoamaan jylhänä Keinukallion vuoriston korkein huippu Mt. Keinukallio. Se kohoaa latumajan basecampista jopa 50 metrin korkeuteen. Selvällä säällä tarkkasilmäinen voi erottaa Mt. Keinukallion majesteettisen huipun kaukana korkeuksissa. Kilpailun ensimmäisen 500 metrin matkalla nousua kertyy jo heti kättelyssä tuo 50 m, kun juoksureitti kapuaa korkeimmalle huipulle.

Loppiaisena harjoitusohjelmaan oli suunniteltu pitkä lenkki. Tällä kertaa lenkille tuli pituutta 8 tuntia. Osallistuimme parini Mikko Auvisen kanssa Loppiaisrogainingiin tarkoituksena ottaa vähän tuntumaa tähän lajin. Ensi kesänä olisi tarkoitus jaksaa samalla kokoonpanolla Saariselällä 24 tuntia. Joukkueellamme on nimikin, kun Hannu Airila lupasi, että saamme juosta nimellä Kuntokeskus Huippu . Tämän vuotinen Loppiaisrogainingin maasto oli mahdutettu alueelle Röylä-Juvanmalmi-Keimola-Klaukkala-Luukki. Samottavaa siis riitti. Tavoitteenamme oli uhkarohkeasti lähteä tavoittelemaan kaikkien rastien hakemista. Tämä tarkoitti sitä, että matkan varrella käydään ihan jok'ikisellä rastilla. Ja lopussa katsotaan montako jää aikarajan umpeutuessa käymättä. Olimme maalissa ajassa 7:57 ja kaksi rastia jäi puuttumaan. Pisteitä keräsimme 132/138. Virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta kuuleman mukaan joku pyöräilevä joukkue ehti käväistä yhdellä rastilla enemmän. Linnunti...