Siirry pääsisältöön

Leimaus-leiri 2015

En ollut ikinä ennen käynyt lapsille ja nuorille suunnatulla suunnistuksen Leimaus-leirillä. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, koska Topias on jo varttunut siihen ikään, että hän halusi osallistua Savonlinnan Leimaus-leirille. Minun onnekseni huoltajat ja ohjaajat saavat myös suunnistaa leirin harjoituksia. Harjoitukset olivat ihan mukavia ja savolainen maasto raskasta.

Topias Leimaus-leirin leiriviestissä

Nuorten leiriläisten suunnatessa viimeisenä iltana leiridiskoon minä kiristin addujen nauhat kireälle ja lähdin nautiskelemaan päivän kolmannen treenin eli iltalenkin pariin. Juoksin iltalenkiksi Tanhuvaaran opiston 13 km latupohjan ympäri. Reitti oli mukavan kumpuilevaa, mutkitteli savo-karjalaisen metsän siimeksessä, ja ilma oli sateen raikastamaa. Tämä oli kesäloman paras iltalenkki tähän mennessä.

Minna Kaupin patsaalla Vääksyssä

Leimaus-leiriltä ajoimme lähes suoraan Tampereelle Grano-gamesiin. Matkalla otimme Roosan kyytiin omalta kalastuslomaltaan, ja pysähdyimme Vääksyssä ihailemaan Minna Kaupin patsasta. Tampereen Grano-gamesissa lapset juoksivat kaikki päivät, ja minun piti juosta lauantain keskimatka ja sunnuntain pitkämatka. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vietin lähes koko yön kuitenkin pesuvadin äärellä oksennellen. Näin ollen Jukola-kenraaliharjoitus jäi yhden keskimatkan kisan mittaiseksi.

Seuraavat tavoitteet ovat Jukolan-viestissä ja kesä-heinäkuun katsastuskisoissa. Täytyy yrittää saada uppoava laiva nousemaan taas kohden pintaa. Lisäksi minun pitää pidentää juoksulenkkejä, että jaksan elokuussa Saariselällä suunnistaa vuorokauden ympäri. Näihin tunnelmiin ja näkymiin täältä Keravalta.

Kommentit

  1. Onhan tuo Leimaus-leiri aivan huikee tapahtuma nuorille johon liiton kannattaa tosissaan satsata jatkossakin ja hienoa on myös se, että vanhemmatkin viihtyvät ja saavat vaihtelua arkiseen aherrukseen vaikkapa juuri tuollaisen loma-viikon muodossa. Toisaalta mitkä ovat Jukola-odotukset? VeVe painii raskaassa keskisarjassa ja yllätykset noinkin hienossa maastossa saattavat toteutua jälleen? Kärkisijojen osalta saattaa tapahtua myös sellainen yllätys, että rakas kilpakumppani naapurimaasta kahmii osansa?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.