Siirry pääsisältöön

Superfood pelastaa maailman

Sunnuntaina kisapaikalle ajettaessa kuuntelin sivukorvalla radiota. Radio Novan toimittajat olivat raahanneet studioon jonkun super foodiin hurahtaneen asiantuntijan. Superfoodit, mustikat ja pakurikäävät ovat varmaan ihan ok, mutta kahdessa kohdassa tulee minulla raja vastaan. Ensinnäkin, kun boisenmarjajauheita aletaan ostamaan kummilapsille lahjaksi. Toiseksi super food asiantuntijoiden päättömät faktat. Radiossa haastateltu mieshenkilö esitti tohkeissaan, että luonnosta saatavien mustikoiden DNA on hyvää, koska mustikat ovat saaneet kasvaa villeinä ja vapaina kaukana ihmisasutuksesta. Kun ihminen syö näitä hyvää DNA:ta sisältäviä mustikoita, niin se hyvä DNA muuttaa ja parantaa ihmisen huonoa ja heikkoa DNA:ta. Siis mitä ihmettä? Lisäksi super food -asiantuntija väitti, että ihmisen asuinympäristössä kasvatettavat ruoka-aineet ovat ravintoarvoiltaan köyhempiä. Hän otti esimerkiksi aavikoitumisen ja autiomaan leviämisen Afrikassa. Hän listasi esimerkkeinä Egyptin, Libyan ja Irakin. Ruoka-aineet ovat köyhiä, koska alueella on aavikkoa ja koska ihmiset elävät siellä köyhissä oloissa. Mikä ihmeen perustelu tämä sitten oikein on? Enempää en ehtinyt radiohaastattelua kuunnella, koska saavuimme kisapaikalle. Ottaa päähän tällaiset tieteellisiksi puetut huuhaaperustelut. Jatketaan edelleen mustikoiden ja puolukoiden keräämistä metsistä, mutta pysytään faktoissa.

Kommentit

  1. "Asenne tasoittaa aukot ajattelussa." -Matti Apunen

    VastaaPoista
  2. Mustikalla eroon perinnöllisistä sairauksista!

    VastaaPoista
  3. ...paitsi aavikolla.

    VastaaPoista
  4. Juuri näin, mustikkasopalla on ennenkin suksittu suomaliasta jopa ihan kärjessä kalkkiviivoille saakka:)

    VastaaPoista
  5. Auttoiko tuon kyseisen sapuskan nauttiminen viikonlopun SM-mittelöissä?

    VastaaPoista
  6. Minkä? Mustikoidenko? SM-viestissä olisi pitänyt olla kisajärjestäjien toimesta mustikkasoppatarjoilu puolimatkassa. Metsän mustikkasato alkaa olla ohi ja mustikat ovat jo mauttomia. Puolukat puolestaan ovat nyt parhaimmillaan, mutta niitä en ehtinyt nähdä kisan aikana. Sen sijaan näin kivoja sieniä, sellaisia punaisia valkopilkullisia.

    VastaaPoista
  7. Jos syöt hyviä mustikoita, muuttuu dna:si (oliko muuten asiantuntija ns. dn-aasi?) mustikan dna:ksi ja sinusta tulee mustikka. Jos taas syöt hampurilaisaterian, muutut hampurilaiseksi, etkä pärjää Karhu-viestissä.

    VastaaPoista
  8. Ihminen muuttaa mustikat energiaksi solujensa mitokondrioissa. Solut tarvitsevat energiaa jakaantuakseen. Mustikat sisältävät aineita joiden avulla solut osaavat kopioida dna:n oikein uuteen alkuun. Hampurilaisten sisältämät ainekset aiheuttavat virheitä, mutaatioita, uuteen soluun kopioituvaan dna:han, jotkut näistä mutaatioista aiheuttavat uuden solun käyttäytyvän tavalla, jota kutsutaan syöväksi. Alappas nyt Petteri sinäkin jakamaan oikeaa tietoa huutaa juttujen sijaan ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....