Siirry pääsisältöön

Karkki-Sprintti ja Billnäs

Lauantaina 5.4. alkoi se oikea kilpailukausi. Olen yrittänyt unohtaa Espanjan ja Portugalin kilpailut ja niiden murheet. Hukutin murheet perisuomalaiseen tapaan juomalla. Join paljon. Join Pepsiä ja Coca-Colaa. Koska nollasin kilpailukalenterini tältä keväältä ja otin uuden startin huhtikuussa, lauantain Karkki-Sprintti ja sunnuntain Billnäsin kevätklassikko olivat ensimmäiset kilpailuni.

http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=235&cID=1&pID=1&kieli=




Karkki-Sprintti oli... no, se oli Karkki-Sprintti. Tuomas Kari analysoikin jo omassa blogissaan kisaa (>>Mädin blogi). Minulla ei ole Mädin kommentteihin muuta lisättävää kuin, että rata oli liian lyhyt. Lisäksi pienellä mielikuvituksella ratoihin olisi saanut enemmän reitinvalintaa. Kilpailukeskuksessa sain ihan turhaan etsiä niitä kaikille kilpailijoille luvattuja karkkeja, joita mainostettiin järjestäjien ennakkojutussa. Sanamuoto taisi olla seuraava: "Perinteisesti jokainen maaliin tullut palkitaan makeisella". Ei näkynyt karkkeja, karamellejä, makeisia eikä edes Budapest-konvehteja missään. Olin kisassa viides.

1. Mikko Patana      HiKi 10.34             
2. Jesse Laukkarinen RR   10.40 +6  
3. Matti Kivelä      HiKi 10.42 +8  
4. Luukas Valtonen   HS   10.49 +15  
5. Petteri Muukkonen VeVe 10.50 +16


Seuraavana päivänä oli luvassa Billnäsin keväinen klassikko Karjaalla. Kun matka vähän piteni, niin sijoitukseni parani. Billnäsistä napsahti voitto, mutta vähän muiden avustuksella. Muun muassa Jonne luki loppupätkällä väärää väliä ja koukkasi minuutin kiemuran. Oma suoritus sisälsi muutaman pienen lähtösuuntavirheen, mutta ei mitään isompaa (>> Reittipiirros). Palkinnoksi saadulle Fiskarsin halkaisukirveelle löytyy aina käyttöä. Meidän kaksi muuta halkaisukirvetsä näyttivät ennen orvoilta kahdestaan, mutta kyllä kirveidenkin on mukavampaa kolmisin olla. Myynti-ilmoitus: myydään kaksi käyttämätöntä halkaisukirvestä hyvään perheeseen.

1. Muukkonen Petteri 45:36
2. Wickholm Jörgen   46:09 +33
3. Lakanen Jonne     46:11 +35
4. Heinaro Einari    46:43 +1:07
5. Kivelä Matti      46:47 +1:11
 
Elämää suurempaa ja kuolemaa uhmaava tilannekomiikkaa Billnäsissä tarjoili järjestäjien musta huumori opasteiden laitossa (kts. kuvat alla).







Lasten suusta kuultua

Petteri venyttelee kylkiä ja selkää ennen Karkki-sprinttiin lähtöä. Näyttää vähän kankealta, kun edellisenä päivänä selkä kipeytyi sählyssä.
Roosa: "Isi, minä olen paljon notkeampi kuin sinä". Pitää tauon aamupuuron syömisessä ja näyttää mallia. Ja todellakin, Roosa on paljon notkeampi.


Illalla Roosa pohti naimisiinmenoa: "Menen isona naimisiin Ilmarin kanssa. Sitä pitää kyllä vähän opettaa. Minun täytyy kouluttaa sitä. Ettei se aina vain hoe Lego Star Wars, Lego Star Wars, Lego Star Wars. Eikä sitten mitään tappeluleikkejä".

Roosa oli talvella aiemmin todennut: "Menen isona Ilmarin kanssa naimisiin. Ilmari on hyvästä perheestä".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....