Siirry pääsisältöön

Isot kisat

Saavuin Vuokattiin jo keskiviikkoiltana, että ehdin koluta keskimatkan tyyppimaastoissa pari-kolme kertaa ennen MM-kisojen alkua. Ei sitä kuitenkaan viitsi ihan sprintin aatoksi jättää vaaramaastoissa römyämistä. Lisäksi olen suunnistanut muutamia kevyitä sprinttejä ja otin pari päivää kevyesti. Tosi kovia harjoituksia ei tässä vaiheessa ole enää hyödyllistä tehdä. Harjoitukset on täytynyt tehdä jo talvella ja keväällä. Nyt mennään sillä mikä on. Toki vauhtia saa ja kannattaa lenkeillä pitää, mutta maltillisesti.
Hannu löysi internetin ja sen rajattomat mahdollisuudet. Se on vähän niin kuin teksti-tv, mutta ei niin hyvä.


Huomenna on edessä sprintti ja parin välipäivän jälkeen keskimatkan karsinta. Katsotaan miten kinkkisiä rasteja ratamestarit ovat saaneet jemmattua Katinkullan karsintamaastoon ja Sotkamon keskustaan finaalia varten. Odotettavissa on, että muutamia rasteja pitää hakea myös metsänpuolelta. Katsotaan osuuko ennakkokaavailut kohdilleen.

Päivät ovat olleet kiireisiä. Muutaaman tunnin välein on täytynyt käydä syömässä. Päivän runko rakentuu ruokailuiden varaan, koska Hannu ja minä olemme Keravalla oppineet siihen, että aina pitää syödä, kun ruokaa on tarjolla. Koskaan ei voi tietää loppuuko ruoka. Keravan pienille pojille nämä MM-kinkerit ovat kuin iso maailma ihmeitä täynnä. Kuvasta näkyy miten Hannu on lumoissaan nin sanotusta langattomasta nettiyhteydestä. Ei tarvitse enää kuunnella äänimerkkiä modeemiyhteyden yhdistämisestä. 

Katsopas vaan. Pitkän matkan karsinnan tulokset ovat valmiit. Miehissä kaksi karsinnan erävoittoa Suomeen. Sekä miehissä että naisissa kaikki suomalaiset pääsivät finaaliin. Aika paljon sai hävitä kärkeen ja vielä päästä mukaan finaaliin.

Lasten suusta kuultua

En ole osannut kalkuloida tai taivaanrannalle maalata itselleni tavoitteita MM-startteihin. Topias keksi minulle hyvän suunitelman. "Isi, voita maailmanmestaruus niin saat ensi vuonna oman paikan kisoihin". Yksinkertaista.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.