Siirry pääsisältöön

Kisaraportti: 10mila 2013

Viikonloppuna kävin kisaamassa Ruotsissa perinteisessä 10mila-viestissä. Selvisimme maaliin sijalla 19. Oma osuuteni oli aamun 8. osuus. Ekassa väliajassa olin edennyt lähes samaa vauhtia kärjen kanssa. Toisessa väliajassa olin jäänyt minuutin ja viimeisessä väliajassa vähän ennen maalia olin romahtanut neljä minuuttia lisää. Ja viimeisellä kilometrillä vielä 30 sekuntia lisää. Mitä tapahtui? Loppuiko kunto? Enkö jaksa juosta tunnin kilpailua [hymiö]?
Vastaus: todennäköisesti minun kisani karahti tähän. Eteläinen Ruotsi ja Tukholman seutu kylpee koivun siitepölyssä. Kisan maalissa yskin jonkun aikaa melkoisen paljon.



Onneksi Suomessa tilanne on toistaiseksi helpompi. Lisäksi viime kesän ennätyssuuren kukinnan ja kylmän kesän takia tänä keväänä koivun kukinnan pitäisi olla keskiarvoa kevyempää. Tulevien kisojen vire tulee paljolti riippumaan siitepölystä. Toivotaan parasta.Talvella juostuja harjoituskilometrejä minua tuskin pyydetään palauttamaan, vaikka kevät kaatuisikin taas terveysongelmiin. Kyllä se huippukunto taas joskus löytyy.
Muutoksia harjoitteluun
Tein pari viikkoa sitten ihan sattumalta yhden jalan hyppyjä. Koin todella suuren järkytyksen. En osannut hypätä leikatulla jalalla laisinkaan. Aiemmasta leikkauksesta oppineena olin toki tehnyt talvella paljon juoksutekniikkaa ja hyppelyitä palauttakseni lajivoiman vähintään leikkausta edeltäneelle tasolle. Olin kuitenkin tehnyt vain liikkeitä, joissa terve vahvempi jalka pääsi kompensoimaan leikatun jalan heikkoa voimatasoa. Olin hyppinyt kahdella jalalla ja tehnyt vuoroloikkia yms, missä en päässyt havainnoimaan oikean jalan todellista, heikkoa, voimatasoa. Nyt, kun teinkin työtä yhdellä jalalla, en aluksi edes tiennyt miten käskytän oikeaa jalkaa ponnistamaan, kun vasen ei ole apuna. En tainnut aluksi edes nousta ilmaan. Lisäksi olin heti leikkauksen jälkeen pomppinut yli kuukauden vasemmalla terveellä jalalla ja se oli vahvistunut sen takia entisestään. Leikattu jalka riutui toimettomana. Aloitin välittömästi tehostetun hyppy- ja pomppukuurin, jotta saisin molempien jalkojen ponnistusvoiman samalle tasolle. Yritän tehdä jokaisen treenin päälle muutaman minuutin hyppelyitä. Yhdellä jalalla hyppelyt tulevat olemaan erityisen tärkeitä. Täytynee ottaa ohjelmaan takaisin vanhat porrasharjoitukseni, joissa hypin yhdellä jalalla asematunnelin tai asemasillan portaita ylös.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.