Jahas, paljon on ehtinyt Keravanjoki jäätyä siitä, kun viimeksi jotain rustasin blogiin ylös. Aloitetaanpa tärkeimmistä uutisista eli uhkapelien ja varsinkin korttipelien jännittävästä maailmasta. Kyse ei suinkaan ole siitä, että kantapääleikkauksen jälkeen juoksuharjoittelun aloittaminen olisi tällä hetkellä jonkinlaista uhkapeliä suurilla panoksilla ja sitäkin suuremmalla riskillä. Ehei. Kyseessä on paljon arkisempi asia eli lapset ovat innostuneet hirveästi korttipeleistä ja me pelaamme melkein joka ilta korttia. Iltana eräänä, taisi olla joku pakkasilta viikko kaksi takaperin, Topias iski ristijätkän (♣J) pöytään ja rallatteli "Jii niin kuin Jere Pajunen, Jere Pajunen". Siitä lähtien jätkät ovat olleet lasten korttipeleissä Jere Pajusia.
Ja sitten juoksu-uutisia. Marras-joulukuun vaihteessa aloitin varovaiset ja erittäin vaikeat ensimmäiset juoksuaskeleet. Joulukuun lopussa en vielä pystynyt juoksemaan joka päivä, sillä jalka oli vielä leikkausalueelta turvoksissa ja sitä jomotti alituiseen. Yritin käyttää mahdollisimman väljiä ja pehmeitä kenkiä, mutta Keravan kaupungin palkitsemistilasuudessa erehdyin pitämään koko illan jalassa nahkakenkiä, mikä kostautui pienenä takapakkina. Yhtäkkiä joululoman jälkeen kuitenkin pystyin jo juoksemaan kahdesti päivässä eikä akillesjänne ja nilkka olleet enää jatkuvasti niin turvoksissa. Vielä tammikuun alussa tunnin juoksulenkin jälkeen akillesjännettä saattoi kolottaa puolipäivää. Nyt eletään siis tammikuun loppua ja pystyn jo juoksemaan kahdesti päivässä ilman, että jalkaa pahemmin enää jomottaa pitkänkään lenkin jälkeen. Viikko viikolta on näkynyt pientä kehitystä. Toistaiseksi ainakin olen jo muutaman kuukauden edellä neljän vuoden takaisen vastaavan leikkauksen toipumista. Tuolloin juoksin ensimmäisen yli kahden tunnin lenkin maaliskuun lopussa - nyt juoksin ensimmäisen sellaisen jo tammikuun alussa. Loikkatreenitkin ovat alkaneet sujua ensimmäisten varovaisten kokeiluiden jälkeen. Ettei nyt ihan pelkkää positiivista hypetystä olisi, niin todettakoon ja alas kultareunaisista pilvilinnoista ammuttakoon, että fyssiikassa on vielä tekemistä. Viikonloppuna kävin totuuden tuiman ja arvioivan katsen alla Pyynikin testijuoksussa kellottamassa kaikkien aikojen heikoimman noteraaukseni 59:14. Se ei ole kovin häävi aika. Treenien on siis vielä jatkuttava.
PS. Topias ei malta mennä nukkumaan, koska televastaanottimesta tulee Jörn Donnerin haastattelu. :)
Kommentit
Lähetä kommentti