Siirry pääsisältöön

Nitojalla kokoon parsittu mies

Nitojalla me korjaamme sen
Jalkaleikkauksen jälkeiset päivät menivät pääasiassa nukkuessa. Liekö syynä toimettomana makaaminen vai lääkkeet, mutta aivan kuten neljä vuotta sitten vastaavassa tilanteessa, en meinannut pysyä päivisin millään hereillä. Yöunetkin olivat parhaimmillaan 11 tunnin mittaiset, mikä on perin epätyypillistä minulle. Varma keino nukahtaa oli lukea lapsille satukirjaa. Yksi satu, isi nukkuu kolme varttia, taas yksi satu, ja jälleen isi nukkuu kolme varttia. Ei ole ihme, että lapsille luetaan iltasatuja, niin hyvin ne tainnuttavat lapset ja lastenmieliset nukkumattien maille. Lasten suosikkien Tatun ja Patun sanoin: "Hyvän aterian päälle mukava satu ja leppoisat päiväunet".

Ensin satu...
...ja sitten unet
Nyt leikkauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja kävin ensimmäistä kertaa soutulaitteella kokemassa verkot. Jossain vaiheessa lisään lajirepertuaariin kuntopyörän ja myöhemmin cross trainerin. Juoksua kokeilen vasta marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Hiihtoa harrastan, jos lumet satavat tänne etelään ennätysaikaisin. Vesijuoksua saatan käydä polskuttelemassa kerran tai kaksi nyt alkuvaiheessa, mutta tuskin paljoa useammin.

Niin, leikkauksessa oikeasta jalasta siis taltattiin pois kantaluun liikakasvua ja korjattiin akillesjänteen repeämä. Lisäksi jänteeseen tehtiin taas naskalilla reikiä jotta jänne tarttuisi paremmin kantaluuhun kiinni. Näin pääpiirteittäin. Metallihakaset, joilla leikkaushaava tälläkin kertaa parsittiin kasaan, ovat kerta toisensa jälkeen aikna yhtä häijyn näköiset.

Lasten suusta kuultua

Topias Tampereen Lakalaivan liittymästä: "Kuka on suunnitellut näin hienon risteyksen?"
Roosa: "Vau!"

Lakalaivan liittymä (teekkarien pilako?)

Kommentit

  1. Pikaista paranemista,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on päässyt jo soutulaitteen ja kuntopyötän kyytiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.