Kuntopyöräsuunnistusta

Juoksutauko ja korvaava harjoittelu ajattivat minut uusien lajikokeiluiden jännittävään maailmaan. Päätin käydä kokeilemassa suunnistuksen lajiperheen teini-ikäistä eli pyöräsuunnistusta. Kuten miehet yleensäkin suunnistuksen kohdalla, niin myös minäkin pääsin toteamaan, että tätä on tullut kokeiltua viimeksi armeija-aikanani. Muistaakseni tuo tapahtui joskus Pähkinäsaaren rauhan ja Täyssinän rauhan välillä.

Aamupäivällä poljin ensin pyörällä Keravan jäähallille (jossa aletaan piakkoin pelata ihan oikeaa Mestiskiekkoa) lasten luistelutapahtumaan, mistä jatkoin Hyrylään  TVV:n pyöräsuunnistuskisoihin varuskunnan ja urheilukeskuksen metsään. Järjestäjät tarjosivat tällaisille pyöräsuunnistuksen ummikoille mahdollisuuden tutustua lajiin kuntopyöräsuunnistuksessa. Vaikka kyseessä oli ensimmäinen kokeiluni, tein heti Personal Bestit kahdella erimittaisella matkalla. Keskimatka taittui aikaan 19:09 ja sprintti puolestaan aikaan 7:42. Näitä nopeammin en ole ennen taittanut keski- ja sprinttimatkoja. Ajaminen oli juurikin niin varovaista ja hiljaista pienillä poluilla kuin olin etukäteen pelännytkin. En ole tosiaankaan mikään maastopyöräilyspesialisti. Kaikki rastit kuitenkin löytyivät ajallaan.

Jalkaleikkaukseen

Kantapää ja akillesjänne on niin rikki, että edessä on väistämätön jalkaleikkaus. Mailit ovat siis tulleet täyteen toisessakin jalassa ja edessä on huoltovälinäytön ilmoittama määräaikaishuolto. Nyt en enää pärjääkään pelkällä öljynvaihdolla. Achilleen kantapäästä pitää taltata luuta pois, limapussi on pahoin tulehtunut ja akillesjänteen sisällä on repeämä. Melkein sama setti kuin neljä vuotta sitten vasemmassa jalassa. Nyt tuo repeämä on akillesjänteen sisällä, kun viimeksi akillesjänteessä oli luun puolella kulumaa. Mutta luuta ei kai tarvitse taltata pois niin paljoa. Kun menen pikaisesti leikkaukseen, minun pitäisi ehtiä ihan hyvin lenkkeilemään talvella ennen ensi kevään kisoja.