Siirry pääsisältöön

Arki edessä, olympialaiset takana

Kesälomalla Kyrös-Rastin kisoissa kisakuuluttajan haastattelussa (Kuva: Kyrö-Rasti)

Huh,viime viikkoina on ollut niin kiirus, että ei ole ehtinyt blogiinkaan kirjoittamaan. Illat ovat menneet pääsääntöisesti suomalaisten menestystä olympialaisissa jännittäen. Lontoon kisoista jäi päällimmäisenä mieltä askarruttamaan kaksi kysymystä:
  1. Miksi purjehduksen match race -luokassa veneiden paremmuutta maaliviivalla ei mitata veneen keulasta, vaan jostain lepattavan purjeen riekaleesta?
  2. Kuinka kilpakävelijät saavat ajettua itsensä niin totaalisen väsyksiin? Juoksussahan se on aika vaikeaa, koska väsyn iskiessä ja energian loppuessa pistetään usein kävelyksi.

Syksyn kilpailukausi

Syksyn kilpailukausi pyörähtää toden teolla käyntiin tulevana viikonvaihteena Jämsässä, kun siellä karsitaan maailmancupiin lähtijät pudotussprinteissä. Hiihdosta tuttuun tyyliin aika-ajojen jälkeen juostaan välierät ja finaalit. Kisamuoto tuntuu suunnistukseen vähän vieraalta, koska kisassa pystyy pärjäämään keskittymällä suunnistuksen sijaan pelkkään loppukiriin. SP:kin oli päätynyt samaan lopputulemaan omassa blogissaan >> spaluu.blogspot.fi. Olivat oikein kokeilleet lajia Joensuunssa.

MC-katsastus ratkoo sen, juoksenko SM-kisojen välissä maailmancupia Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa vai taaplaanko taas pikkukansallisissa kotimaan tanhuvilla. Koska tältä kaudelta ei ole siunaantunut minulle riittävää menestystä ja EM- ja MM-kisatkin seurasin aamun sanomalehden välityksellä, mahdollisuus päästä MC-joukkueeseen on aiempaakin ohuempi.

Syksy on täynnä SM-kisoja. Suunnistuksessa kisataan SM-pitkä, -keskimatka, -yö ja -viesti eli kuten olympialaisissa sanottaisiin - neljä yritystä aloituskorkeudesta. Lisäksi kokeilen onneani SM-maratonilla suurimmalla ja kauneimmalla kaupunkimaratonilla eli naapuripitäjän Vantaan maratonilla. Näissä riittää tahkoamista ja väliviikot yritän harjoitella ahkerasti.


Otin pienen varaslähdön syksyn kilpailukauteen osallistumalla viime viikonloppuna Uudenmaan aluemestaruuskisaan. Suunnistus sujui melkein ok ja jaksoin juosta maaliin. Eikös se jo melkein ole kakkukahvien arvoinen suoritus?
 >> Reittipiirros

Lasten suusta kuultua

Topias lihavasta kaljupäisestä lenkkeilevästä miehestä: "Näytti ihan äidiltä".

"Aika hyvin sä muistat", tokaisi lapset, kun muistelin naapurin lasten nimiä. Olisipa vaimo ollut kuulemassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.