Petteri Muukkonen

Juoksutauko on aiheuttanut jo pahoja vieroitusoireita. Pyörälenkeillä katselen koko ajan polkuja sillä silmällä. Mittailen katseellani mihin asettaisin askeleeni, jos olisin nyt juoksemassa. Minkä juurten välistä ponnistaisin ja miten väistäisin oikealla olevaa koivun vesaa. Lisäksi öiset unet ovat täynnä juoksua ja juoksua ja juoksua... Viime yönä juoksin unessani yksin harjoituksissa 3000 metrin esteet aikaan 8:22 ja osia. Aiemmin olin juossut unessani 800 metrin kilpailun rennosti aikaan 1:41 ja voitin selvästi Niclas Sandelssin, jolla oli vähän tahmeampi päivä. Monet sanovat etteivät pääse noihin aikoihin edes unissaan, mutta minullepa se on unissani helppoa kuin heinänteko. En tosin tiedä miten heinää tehdään. Eräs radioon soittanut maaseudun kanta-asukas moitti tuimaan sävyyn: "Miksi te kaupunkilaiset aina viljelette tuota sanontaa vaikkette edes tiedä mitään heinänteosta. Ei se ole niin helppoa kuin te luulette!"

Juoksutauko ja korvaava harjoittelu ajattivat minut uusien lajikokeiluiden jännittävään maailmaan. Päätin käydä kokeilemassa suunnistuksen lajiperheen teini-ikäistä eli pyöräsuunnistusta. Kuten miehet yleensäkin suunnistuksen kohdalla, niin myös minäkin pääsin toteamaan, että tätä on tullut kokeiltua viimeksi armeija-aikanani. Muistaakseni tuo tapahtui joskus Pähkinäsaaren rauhan ja Täyssinän rauhan välillä.

Tarkkasilmäisimmät ovat varmaan huomanneetkin, että harjoituspäiväkirjani sivut ovat täyttyneet juoksukilometrien sijaan pyöräilyllä. Loppukesästä kantaluussa ollut liikakasvu saavutti jonkinmoisen kriittisen pisteen ja seuraavaksi olisi varmaan ajankohtaista kivuta leikkauspöydälle taltattavaksi. Vaiva on sama, joka leikattiin toisesta jalasta neljä vuotta sitten. Tiesin, että tämä ongelma tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta lopullinen sysäys kivuliaaksi vaivaksi yllätti nopeudellaan. Aivan kuten neljä vuotta sitten. Tänään kävin pyöräillen magneettikuvauksessa - oikein pääkaupungissa asti. Taas oli todella vaikea pysyä hereillä sen puolen tunnin ajan mitä piti paikallaan maata. Toivottavasti en nähnyt mganeettikuvauksen aikana mitään liian jännittävää unta. Eli kilpailut on tältä rospuuttokaudelta ohi. Kuluneesta kaudesta 2012 muodostui sopivasti monenmoisten vaivojen kaatopaikka. Parempi näin, että vastoinkäymiset kertyvät samalle kaudelle. Toivottavasti ensi kausi sujuu...

Osallistu suureen lukijakilpailuun ja voita Suuri besserwisser -titteli. Voit kutsua itseäsi myös Vuoden suunnistustietäjäksi. Mitä on kuvassa? Vastausehdotukset kommentteihin. PS. Parjanteen faijan auton kyydissä Elosen sprintistä Jämsästä palanneet eivät saa osallistua. Kuva: Jere Pajunen

Hämeenlinnan suunnistuksen pitkän matkan SM-kisa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan; taidot ei riittänyt eikä vauhtikaan ollut ihan kovimpien tasoa. Tuloksena kahdeksas sija eli työtä on vielä tehtävä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan . 1. Portin Fredric 1:29:40 2. Fincke Simo-Pekka 1:31:31 +1:51 3. Lakanen Jani 1:31:54 +2:14 4. Kodeda Stepan 1:32:35 +2:55 5. Anjala Topi 1:32:36 +2:56 6. Nurmonen Antti 1:35:05 +5:25 7. Huovila Jarkko 1:35:46 +6:06 8. Muukkonen Petteri 1:36:18 +6:38 >> Reittipiirros

Elosen sprinttikilpailu Jämsässä on aiheuttanut runsaine hylkäyksineen kiivasta keskustelua. Vaikka Jammu kirjoittikin omassa blogissaan pitkän sepostuksen ( >> Jani Lakanen ), päätän kantaa oman roskapussini samalle roviolle. Myös minut hylättiin välierävaiheessa oikaistuani tontiksi merkatun nurmikon poikki.

Kesälomalla Kyrös-Rastin kisoissa kisakuuluttajan haastattelussa (Kuva: Kyrö-Rasti) Huh,viime viikkoina on ollut niin kiirus, että ei ole ehtinyt blogiinkaan kirjoittamaan. Illat ovat menneet pääsääntöisesti suomalaisten menestystä olympialaisissa jännittäen. Lontoon kisoista jäi päällimmäisenä mieltä askarruttamaan kaksi kysymystä: Miksi purjehduksen match race -luokassa veneiden paremmuutta maaliviivalla ei mitata veneen keulasta, vaan jostain lepattavan purjeen riekaleesta? Kuinka kilpakävelijät saavat ajettua itsensä niin totaalisen väsyksiin? Juoksussahan se on aika vaikeaa, koska väsyn iskiessä ja energian loppuessa pistetään usein kävelyksi.