Siirry pääsisältöön

Lahti-suunnistuksesta voitto


Onnellisten miesten kerho (Kuva Kimmo Hirvonen)

Keskikesän klassikko, Lahti-suunnistus, on taas takana. Kaksipäiväisessä kilpailussa nuoremmat pummasivat itsensä ulos jo lauantain keskimatkalla. Sunnuntaina pitkällä matkalla tehtäväkseni jäi vain tulla maaliin riittävän nopeasti. Keskimatkan jälkeen eroa seuraaviin oli jo liki kaksi minuuttia. Maasto oli raskas ja hieno. Mäkeä oli reitillä riittävästi, kuten ennakkoon oli luvattukin. Hiki virtasi kuin palokunnan hevosella. Elohopea möllötti lauantaina 26 asteessa ja sunnuntaina maltillisessa 23 asteessa. Ihan riittävästi kuitenkin. Suunnistus sujui ihan hyvin, paitsi epäröin ja koukin ihan pikkiriikkisen melkein kaikkia takarinteessä lymyäviä kivirasteja. Liian vaikeaa minulle.



Pukeudu helteellä valkoiseen. (Kuva Kimmo Hirvonen)


Ensimmäinen Lahti-suunnistuksen päässarjan voittoni on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1998. Silloin toiseksi tuli muistaakseni Reijo Mattinen. Jo vuonna 1997 olin 20-vuotiaana lähellä voittoa, mutta Mikko Väisänen oli tuolloin nopeampi, ja minun oli tyytyminen kakkossijaa. Huh, tämän kertaisen Lahti-suunnistuksen pahimmat kilpakumppanit olivat tuolloin joko odottamassa koulun alkua tai opettelamassa potalla käyntiä.

>> Reittianimaatio, lauantai
>> Reittianimaatio, sunnuntai

Yhteistulokset:
1. Muukkonen Petteri 1:48:39  
2. Kirmula Miika     1:50:04 +1:25
3. Sirén Mikko       1:53:19 +4:40
4. Saari Toni        1:53:39 +5:00
5. Leskinen Aapo     1:56:07 +7:28
6. Liukkonen Oskari  1:56:21 +7:42
7. Kuukka Anton      1:57:09 +8:30


Ja sitten kohti viimeistä rastia... (Kuva Kimmo Hirvonen)
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.