Siirry pääsisältöön

Aikamatkustajan jet lag -oireet

Menneenä viikonloppuna harrastin aikamatkusta. Ensiksi kävimme S6:n kanssa Hankasalmella leirillä ja lauantain aamutreenin vikan rastin jälkeen  tunnistin tutun pellon. Olin ollut kyseisellä pellolla suunnistuskilpailuissa joskus vuonna 1985 tai 1986. Muistan kuitenkin hyvin kilpailukeskuksen tuolla pellolla. Kukaan leirin urheilijoista ei luonnollisestikaan ollut vielä syntynyt tuolloin. Itse asiassa ei vielä vuosikymmeneen tuon kilpailun jälkeen.
 
Toisen aikamatkailun koin, kun luin Kestävyysurheilu.fi:n suunnistustuloksia viime viikonlopulta. NÅID:n piirinmestaruuskisan tulosluettelo näyttää tutulta, mutta ei ihan viime vuosilta. Tällaisia tulosluetteloita esiintyi useimmiten 90-luvun puolella.
 
NÅID, keskimatka, OK Raseborg
H21
1. Nymalm Sören Pargas IF 28:34
2. Salo Mikael OK Orient 29:30 +56
2. Donner Mikael OK77 29:30 +56
D21
1. Gunell Yvonne Pargas IF 26:51
2. Nymalm Sanna Pargas IF 30:01 +3:10

Aikamatkailun keskeisin ongelma ja este kaupallisten sovellusten kehittämiselle on jet lag. Minulla jet lagin eli kesäajasta syysaikaan siirtymisen mukanaan tuoman kesäflunssan oireet alkavat pikkuhiljaa olla tiessään. Sairastin juuri ennen Husqvarna-kilpailua kahden päivän kuumeen. Kisa jäi tietenkin kilpailematta, vaan ei juoksematta. Yhden kuumeettoman päivän jälkeen lähdin maastoon retkeilemään ja syömään mustikoita. Juoksu oli todella väsynyttä, mutta mustikat maistuivat maukkaalle ja löysin kaikki rastit. Nyt, kun yli viikko on kuumeesta takana, alkavat juoksu ja jalat tuntua jälleen kevyiltä. Kuumeesta toipuminen otti tälläkin kertaa oman aikansa.

Kommentit

  1. Oisko tuo koko FSO:n olemassaolo jäänne historiasta?

    VastaaPoista
  2. Samaan törmäsin eilen kuin luin lehtiä. Kaiken huipuksi Vakka-Suomen mestaruuden H21-sarjassa oli voittanut Jyrki Lammila. Suunnistuksen tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä.

    VastaaPoista
  3. Pohjois-Pohjanmaan AM-pitkän (H21) voitti äskettäin muuan Timo Karppinen - vieläpä ylivoimaisesti. Olis kai pitäny olla myös Parkkisen Keke mukana, niin ois tullu tiukka kisa... ;)

    VastaaPoista
  4. Vanha polvi jyrää!

    VastaaPoista
  5. Ja Suomen armeijan edustussuunnistajat, sotaväen MM-kisoissa Itävallassa oli mukana jo aikas varttunutta väkeä ja sitten ihan lapsia?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.