Siirry pääsisältöön

Loukkaantuminen siihen selkään

"Loukkaantuminen siihen selkään", sanoisi Antti Harju. Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet selkää kuntouttaessa ja juoksemaan olen päässyt vasta 6-7 päivää. Juoksu-sanan voisi laittaa lainausmerkkeihin ja jonkun ihqun hymiön siihen perään. Loukkasin selkäni helmi-maaliskuun vaihteessa Portugalissa, kun hypätessäni jyrkänteeltä alastulo tuli ilmeisesti huonossa asennossa. Viimeisen Portugalin kisan jouduinkin vain hölkkäämään. Vasta Suomeen palattuani selkä meni niin huonnoon kuntoon, että juoksutaukoa tuli se 3 viikkoa.

Pitihän sitä tehdä työtä käskettyä
 
Toipumiseen tuli takapakkia viikon verran lisää, kun erehdyin menemään vesijuoksemaan. Ilmeisesti kylmä vesi veti alaselän lihakset uudestaan kireiksi. Muistakaa siis, että vesijuoksu ei välttämättä sovi kaikkien vaivojen ja loukkaantumisten korvaavaksi harjoitukseksi. Lämpögeeliä on tullut käytettyä aika paljon, että selän lihakset on saanut edes vähän rentoutumaan. Myös pyörällä on tullut ajettua, mutta olen pyrkinyt pitämään pyörälenkit alle tunnin mittaisina, koska pidemmät pyöräilyt puolestaan jumittaa lihaksia lisää.

Kun selkä vihdoin antoi myöten juoksemisen, jouduin aloittamaan juoksemalla lumihangessa ja suolla, jotta askeleissa ei tulisi kovia tärähdyksiä. Tällä hetkellä pystyn juoksemaan jo asfaltillakin. Maanantaina yllätin itseni, kun pystyin yöharjoituksessa juoksemaan vähän reippaamin kuin vain hölkkävauhtia. Olin todella yllättynyt ja iloinen kehityksestä. Harmi vaain pummasin yhtä tiheikössä lymynnyttä kiveä useamman minuutin.

Tänään aamulla töihin juostessani kokeilin ottaa lyhyitä spurtteja. Tunne oli aluksi todella paha ja vauhti heikko, mutta spurtti spurtilta osasin rentouttaa alaselkää enemmän ja muistin syövereistä rupesi palautumaan mieleen oikea juoksu. Matkaa kisakuntoon on kuitenkin vielä, mutta kehitys viimeisen 6-7 päivän aikana on ollut ilahduttavan nopeaa.
 
Minulle tuli siis Espanjan ja Portugalin tuliaisina viisi viikkoa juoksutaukoa. Joillekin tarttuu ulkomailta ihan eri tuliaiset mukaan, mutta minulla oli 2 viikkoa polvi turvoksissa kaktukseen törmäämisestä ja 3 viikkoa selkä jumissa jyrkänteeltä hyppämisestä. Matkailun sanotaan avartavan, mutta parempi olisi pysyä kotona neljän seinän sisällä turvassa. Metsä voi olla vaarallinen paikka kokemattomalle.
 
Lasten suusta kuultua
 
Roosa (6 v): "Isi, sinä et osaa harjata hiuksia. Äiti on paljon parempi".
Petteri (37 v): "Mutta olenhan minä kuitenkin perheen toiseksi paras".
Roosa: "Et ole. Minäkin olen parempi".
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....