"Loukkaantuminen siihen selkään", sanoisi Antti Harju. Viimeiset kolme viikkoa ovat menneet selkää kuntouttaessa ja juoksemaan olen päässyt vasta 6-7 päivää. Juoksu-sanan voisi laittaa lainausmerkkeihin ja jonkun ihqun hymiön siihen perään. Loukkasin selkäni helmi-maaliskuun vaihteessa Portugalissa, kun hypätessäni jyrkänteeltä alastulo tuli ilmeisesti huonossa asennossa. Viimeisen Portugalin kisan jouduinkin vain hölkkäämään. Vasta Suomeen palattuani selkä meni niin huonnoon kuntoon, että juoksutaukoa tuli se 3 viikkoa.
Toipumiseen tuli takapakkia viikon verran lisää, kun erehdyin menemään vesijuoksemaan. Ilmeisesti kylmä vesi veti alaselän lihakset uudestaan kireiksi. Muistakaa siis, että vesijuoksu ei välttämättä sovi kaikkien vaivojen ja loukkaantumisten korvaavaksi harjoitukseksi. Lämpögeeliä on tullut käytettyä aika paljon, että selän lihakset on saanut edes vähän rentoutumaan. Myös pyörällä on tullut ajettua, mutta olen pyrkinyt pitämään pyörälenkit alle tunnin mittaisina, koska pidemmät pyöräilyt puolestaan jumittaa lihaksia lisää.
Kun selkä vihdoin antoi myöten juoksemisen, jouduin aloittamaan juoksemalla lumihangessa ja suolla, jotta askeleissa ei tulisi kovia tärähdyksiä. Tällä hetkellä pystyn juoksemaan jo asfaltillakin. Maanantaina yllätin itseni, kun pystyin yöharjoituksessa juoksemaan vähän reippaamin kuin vain hölkkävauhtia. Olin todella yllättynyt ja iloinen kehityksestä. Harmi vaain pummasin yhtä tiheikössä lymynnyttä kiveä useamman minuutin.
Tänään aamulla töihin juostessani kokeilin ottaa lyhyitä spurtteja. Tunne oli aluksi todella paha ja vauhti heikko, mutta spurtti spurtilta osasin rentouttaa alaselkää enemmän ja muistin syövereistä rupesi palautumaan mieleen oikea juoksu. Matkaa kisakuntoon on kuitenkin vielä, mutta kehitys viimeisen 6-7 päivän aikana on ollut ilahduttavan nopeaa.
Kun selkä vihdoin antoi myöten juoksemisen, jouduin aloittamaan juoksemalla lumihangessa ja suolla, jotta askeleissa ei tulisi kovia tärähdyksiä. Tällä hetkellä pystyn juoksemaan jo asfaltillakin. Maanantaina yllätin itseni, kun pystyin yöharjoituksessa juoksemaan vähän reippaamin kuin vain hölkkävauhtia. Olin todella yllättynyt ja iloinen kehityksestä. Harmi vaain pummasin yhtä tiheikössä lymynnyttä kiveä useamman minuutin.
Tänään aamulla töihin juostessani kokeilin ottaa lyhyitä spurtteja. Tunne oli aluksi todella paha ja vauhti heikko, mutta spurtti spurtilta osasin rentouttaa alaselkää enemmän ja muistin syövereistä rupesi palautumaan mieleen oikea juoksu. Matkaa kisakuntoon on kuitenkin vielä, mutta kehitys viimeisen 6-7 päivän aikana on ollut ilahduttavan nopeaa.
Minulle tuli siis Espanjan ja Portugalin tuliaisina viisi viikkoa juoksutaukoa. Joillekin tarttuu ulkomailta ihan eri tuliaiset mukaan, mutta minulla oli 2 viikkoa polvi turvoksissa kaktukseen törmäämisestä ja 3 viikkoa selkä jumissa jyrkänteeltä hyppämisestä. Matkailun sanotaan avartavan, mutta parempi olisi pysyä kotona neljän seinän sisällä turvassa. Metsä voi olla vaarallinen paikka kokemattomalle.
Lasten suusta kuultua
Roosa (6 v): "Isi, sinä et osaa harjata hiuksia. Äiti on paljon parempi".
Petteri (37 v): "Mutta olenhan minä kuitenkin perheen toiseksi paras".
Roosa: "Et ole. Minäkin olen parempi".
Kommentit
Lähetä kommentti