Siirry pääsisältöön

Jämin suunnistusmaraton ja Raatojuoksu

Reittiviivan kauneutta Jämillä
Kilpailukausi 2013 on viimeinen peitelty mullan alle. Kauden päättäminen tapahtui pitkän kaavan mukaan - kirjaimellisesti. Ensiksi suunnistin Jämin suunnistusmaratonin 25 km Jämin nopeilla kankailla. Viikkoa myöhemmin oli vuorossa perinteinen Raatojuoksu 20 km Sipoon kallioilla. Maastot olivat hyvin erilaiset, mutta aikaeroa en näiden kahden kisan välillä saanut kuin puoli minuuttia. Jämillä aikaa vierähti 1:53:39 ja Sipoossa puolestaan 1:54:02. Tasaista työtä, mikä vaati sen, että Raatojuoksussa piti lopussa tehdä vähän virheitä etten saavu maaliin liian aikaisin.

Sateinen Jämi (Kuva: kisajärjestäjät)

Jämin suunnistusmaraton

Jämillä on aina kylmä - niin myös tänä syksynä. Vettä satoi ja lämpötila oli vähän nollan päälle. Lähtölaukauksen jälkeen lähdin tunnustelemaan miten kaksi vuorokautta aiemmin ollut kuumepäivä vaikuttaa menoon. Yllätyksekseni pääsin eroon muista jo pitkällä ykkösvälillä. Varsinkin Kymäläinen aloitti rauhallisesti, koska jättäytyi Cooperin-testin mittaisella ykkösvälillä jo minuutin. Taivainen roikkui vielä näkötuntumassa. Tämän jälkeen sainkin suunnistaa koko matkan yksin. Aivan viimeisillä kilometreillä vilkuilin avoimella mäntykankaalla sekä eteen että taakse, mutta koska ketään ei näkynyt, annoin itselleni luvan yrittää säästellä vähän voimia seuraavan päivän Hämeenlinnan kansallisiin. Suurimmillaan ero rauhallisesti aloittaneeseen Kymäläiseen oli puolimatkassa jo 3 minuuttia. Sitten hän aloitti suunnitellun vauhdinlisäyksensä loppuun ja pääsikin melko lähelle 40 sekunnin päähän. Kilpailun jälkeen jalkani olivat todella kipeät. Toipilaana juokseminen ei varmasti ollut fiksua, mutta olin odottanut taas Jämin suunnistusmaratonille pääsyä monta vuotta. Kuin ihmeen kaupalla pystyin ottamaan juoksuaskeleita seuraavana päivänä Hämeenlinnan kilpailussa, mutta voi luoja miten väsynyt olin lopun ylämäissä. Tämä viikonloppu ei tullut helpolla.

1. Muukkonen Petteri     1:53:39
2. Kymäläinen Severi     1:54:20 +41
3. Taivainen Olli-Markus 1:59:19 +5:40


Pummi
Raatojuoksu
Sipoon perinteiseen Raatojuoksuun lähtiessä minua vähän jännitti edellisestä kisaviikonlopusta palautuminen ja jo yli viikon jatkunut köhä. Suunnitelmassani oli lähteä kisavauhtia liikkeelle ja katsoa mihin se riittää. Keskeyttäminen ei tulisi olemaan vaihtoehto.

Heti startista pääjoukko valitsi mäkiä välttelevän tiekierron. Yhdessä kohdassa juutuin tiheään taimikkoon ja jäin 10-15 sekunnin päähän tahtipuikkoa heilutelleista Timo Sildistä ja Jonne Lakasesta. Vauhti tuntui minulle liian kovalta ja pojat karkasivat nopeasti jo 40 sekunnin päähän, kun olimme vasta 1-2 rastivälin puolessa välissä. Pienellä paikallistuntemuksella, kun olin osallistunut kesällä kuntosuunnistuksiin, joiden lähtöpaikka oli pellolta mäkeen nousevalla uralla, onnistuin juoksemaan Sildiä uudestaan kiinni valitsemalla ajouran hitaan kuviorajan sijaan. Lopullisesti sain hänet kiinni kolmosrastilla, joka myös oli minulle entuudestaan tuttu, koska samaa rastipistettä oli käytetty elokuussa kahdesti eri kuntorasteilla. Näistä toisella kerralla rastille jopa lähestyttiin samasta suunnasta kuin nyt. Minun teki mieli huutaa Sildille kisan aikana, että "Älä suotta hiljennä, minä tiedän tämän rastin!".


Hajontalenkeillä Sild sai osakseen ensin nopeamman hajonnan ja pääsi vähän karkuun. Taivalsin vähän matkaan Lakasen, Leskisen ja Niemen kanssa, mutta päätin yrittää omaa valintaa rastille nro 10. Tämä onnistui hyvin ja sain heihin eroa sen verran, että he eivät nähneet selkääni seuraavalle välille. Rasti 11 loisti kauas ja olin näkevinäni kaukana edessä Hiidenkiertäjien eli Sildin paidan. Olin vain 35 sekuntia perässä, kun lähdettiin viimeiselle hajontalenkille. Minulla oli mahdollisuus ajaa Sild uudestaan kiinni, koska minulla oli jäljellä nopeampi hajonta. Loppuputkelle lähdimmekin Sildin kanssa peräkkäin.


Lopun putkipätkällä tein ratkaisevan virheen tasaisella alueella, kun en osannut kulkea suunnalla riittävän tarkasti. Lisäksi seuraavalla välillä jäin 15 sekuntia lisää. Näin ollen Sild pääsi karkuun ja minun tehtäväkseni tuli varmistaa kakkossija. Varmistin sen oikein kunnolla pummaamalla myös toiseksi viimeistä rastia. Ensiksi tein taas suunnassakulkuvirheen ja lopuksi vielä tuplasin sen katsomalla kaukaa kalliolta, että tuolla se avosuo näkyy, minkä vasempaan kulmaan pitäisi tähdätä. Ei se mikään avosuo ollut, vaan notkoon rankkojen vesisateiden kerryttämä uusi lammikko. Onneksi takaa-ajajat olivat sen verran kaukana, että en vaarantanut palkintokirvestä. Johan sen vanha sanontakin sanoo, että parempi voitettu kirves pivossa kuin kaivoon heitettynä.




1. Sild Timo         1:52:33
2. Muukkonen Petteri 1:54:02 +1:29
3. Sorvisto Juha     1:56:50 +4:17
4. Parjanne Antti    1:56:54 +4:21
5. Heinaro Einari    1:57:01 +4:28
6. Niemi Vili        1:57:03 +4:30
7. Lakanen Jonne     1:57:06 +4:33
8. Leskinen Aapo     1:58:58 +6:25


Lasten suusta kuultua

Roosa näki poliisiauton vilkut päällä: "Varmaan jossain joku rosvo yrittää varastaa kaupasta...(miettimistä)"
Petteri: "Porkkanoita varmaan"
Roosa: "Joo, rosvo yrittää varastaa kaupasta porkkanoita ilmaiseksi"

Kommentit

  1. Näin hiljaisempana bloggailuaikana kansa ja sponsorit vaatii kattavaa varuste-esittelyä, tyyliin tämä: http://www.ultimate-orienteering.com/?p=4252. Kaikkihan tietää että jos ostaa adios kakkoset niin maraton kulkee kun Makaulla, joten jos ostan saman juoksurepun kun Muukkosella niin saatan ehtiä joskus töihin ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten hyvä, mutta mulla ei ole virallisia varustesponsoreita. Vähän niin kun Kummelin sketsissä "Mr Lohja -esikarsinnat", uimapukukierros täytyy vetää omissa kalsareissa. Juoksureppukin on palkintoreppu.

      http://www.youtube.com/watch?v=yeP-YMJicXw

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.