Siirry pääsisältöön

Lopettamispäätöksiä

Syksyn saapumisen tunnistaa varmoista syksyn merkeistä Muuttoaurat suuntaavat etelään, talven tulo yllättää autoilijat ja lehtipuhaltimet puhaltavat. Syksyn huomaa tulleen myös siitä, että suunnistajat tekevät lopettamispäätöksiä urallaan. Varsinkin tänä syksynä lopettamispäätöksiä on tipahdellut tavallista enemmän. Suomen oloissa vastaavaa on koettu viimeksi syksyllä 2001. Tuolloin suunnistajien lopettamispäätöksissä koettiin edellinen tilastopiikki. MM-kotikisojen jälkimainingit ruokkivat lopettamispäätöksiä samalla voimakkuudella kuin lamavuosien on todettu nostavan syntyvyyttä.
 
Syksy ei tule ennen syksynmerkkejä
 
Mutta miksi Sveitsissäkin kiertää lopettamispäätösten epidemia? Onko Suomesta alkunsa saanut lopettamispäätösten vyöry muuttunut maailmanlaajuiseksi pandemiaksi? Onneksi monella suunnistajalla on jo äidinmaidosta lapsena saatu vastustuskyky lopettamispäätöksiä vastaan. Minulla on yleensä ollut hyvä vastustuskyky. Kerran pääsiäisleirillä kymmenistä osanottajista vain kaksi ei sairastunut sitkeään ja pitkäkestoiseen flunssaan: ikiterve Leskisen Jussi ja minä. Minullakin flunssa yritti murtaa puolustusta 12 tunnin ajan, mutta säilyin terveenä.

Eilen koin samanlaisen pikataudin. Joku pöpö yritti murtautua palomuurista läpi ja olin 12 tuntia vuoteenomana. Ja se oli siinä - tauti meni yhtä nopeasti kuin se tulikin. Luulen, että minuun oli iskenyt lopettamispäätös-pandemia, mutta puolustuskykyni piti sen loitolla. En siis lopeta harjoittelua vieläkään. Kun ei ole mitään suurempaa ikinä saavuttanut, niin kuinka sitä kehtaa lopettaa yrittämästä. Vauhti hidastuu ja selkä kumartuu, mutta haaveet elävät. Jotkut muuttolinnut eivät tajua pakata kapsäkkejään ja lähteä lämpimään, vaan jäävät tähän kohmeiseen maahan ja painavat leuan rintaan. Alkaa talven peruskuntokausi.
 
Leuka rintaan ja pitkälle lenkille. Keravanjoen rantapolut ovat jo vähän jäässä.

Suunnistuskisoissa kuultua

Helsingin Suunnistajien juniori toiselle: "Hyvä, että se Pekka Nikunen tulee meille valmentajaksi".
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.