Siirry pääsisältöön

Vintage training

Viikonloppuna kokeilin todellista Old school harjoittelua. Lauantaina heräsin klo 6:00 ja säntäsin juoksemaan pitkää lenkkiä klo 6:25. Juoksin keväisessä -18C pakkasessa arviolta 35 kilometrin lenkin. Lopussa sattui pieni laskuvirhe ja lopetin sen 5 minuuttia suunniteltua aikaisemmin sekuntaattorin pysähtyessä aikaan 2:40. Nopean aamupalan jälkeen lähdettiin Markus "Hannunveli" Airilan kanssa metsätöihin polttopuita tekemään. Eikös ennen vanhaan juoksijat harjoitelleet näin - yli kolmenkympin aamulenkki ja sitten päiväksi metsätöihin? Illalla kello 17:40 minun oli pakko lopettaa, koska kaupunkilaisnuoren heikot lihakseni eivät enää jaksaneet eikä moottorisaha pysynyt enää kädessä. Nälkäkin rupesi jo olemaan. Ruipelot ylävartalon lihakseni olivat íllalla "kohtalaisen" kipeät päivän rehkimisen jälkeen. Pullamössösukupolven edustajana en ole oikein tottunut tällaiseen.
 
 
Hauskinta Vintage training -päivässä (jos pitkää juoksulenkkiä ei lasketa) oli ehdottomasti pöllien pyörittäminen ja vetäminen pulkalla lumihangessa kevätauringon paistaessa. Tällaista luomuvoimaa tällä kertaa. Ei ole tarvinnut miettiä, että pitäisikö maksaa kuntosalille kuukausikortti ja tehdä syviä vatsalihaksia design-jumppamatolla. Nyt löytyi niin pinnalliset, syvät kuin oikein syvätkin lihakset. Maailman vahvin mies -kilpailut, täältä tullaan!
 
Lasten suusta kuultua
 
Nyt selvisi miksi Kaisa Mäkäräinen ei ole voittanut maailmancupissa yhtään osakilpailua tänä talvena. Roosa pohti maailmancupin yhteislähtökisaa katsoessaan, että "Ei Kaisa Mäkäräinen voi voittaa. Se ei ole urheillut riittävästi". Roosa oli lisäksi aiemmin pohtinut Pikku Kakkosen postia katsoessaan, kun siellä kysyttiin mikä tekee kenetkin onnelliseksi ja se pitäisi piirtää paperille, että "Olisin niin onnellinen, jos Kaisa Mäkäräinen joskus voittaisi". Nyt meillä on piirustus, jossa Kaisa tulee maaliportin alle voittajana.
 

Kommentit

  1. Moi, oliko kantapäässäsi ns. Haglundin syndrooma joka taltattiin pois - vai jokin muu? Itselläni Haglund ja odottelen juoksemisen aloitusta - onko tuo 7-8weeks lepoa/korvaavaa ja juoksun aloitus sen jälkeen realismia ? Itse sain suosituksen 3kk ja sitten varovasti !

    VastaaPoista
  2. Joo, sellainen Haglundin kantapää. Oikein mukava luukasvama. Minulla on nyt leikattu molemmat kantapäät ja tämä jälkimmäinen oli kahden havainnon otoksella analysoituna keskiarvoa huomattavasti nopeampi paraneminen. Kokeilin ensimmäisen kerran hölkätä 5 min, kun leikkauksesta oli kulunut 8 vko. Viikon 15 kohdalla juoksin jo kerran päivässä ja viikon 17 kohdalla jo kahdesti päivässä. Tämä on kuitenkin ollut paljon nopeampi toipuminen kuin neljä vuotta sitten toisen kantapään kohdalla. Läheskään aina toipuminen ei suju näin rivakasti. Tuolloin jouduin jatkamaan korvaavia harjoitusmuotoja pidemmälle kevääseen ja viimeiset kivut suunnistuskisojen jälkeen loppuivat vasta 7 kk leikkauksen jälkeen.

    Ensimmäiset juoksuaskeleet tuntuvat vaikeilta ja juoksun osuutta ja juoksujen kestoa pitää nostaa pikku hiljaa ja koko ajan tuntemuksia seuraillen.
    -p

    VastaaPoista
  3. Moro. Mulla on leikattu samanmoinen juttu kohta 2v sitten.. patti palautui ja monenmoista vaivaa on mut kitkuttelen ja urheilen eteenpäin..uusi leikkaus ei kiinnosta.. kyselen sulta, että talttasivatko kunnolla liikakasvua pois, vai siloittivatko vain? .. mulle ortopedi sano tuolloin että "otin vain vähän.." .. Sakari Oravan jostain kirjasta luin, että "kannattaa ottaa kunnolla ettei kasva takaisin.."..harmittaa että jos mun leikkaus on menny osittain "pipariksi" siksi että luuta on otettu liian vähän.. en enää muista edes aikaa ennen tervettä jalkaa.. nimimerkki. neljä ja puoli vuotta kivoja jalkavammoja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.