Siirry pääsisältöön

Normikevät

Viime vuosina keväät ovat noudattaneet samaa kaavaa. Lunta on niin pirusti, että suunnistamaan ei pääse ennen vappua. Tänään aamulla paukutellut -22 C pakkanen ei varsinaisesti enteile ripeää lumien sulamista. Melko huvittava keli maaliskuun puolivälissä. Suunnistus.netissä oli taas käynnissä perinteinen kevään päänavaus siitä, että korkeat nietokset pitkälle keväälle ei haittaa, koska se mahdollistaa runsaan hiihtämisen entistä lähemmäs mittumaaria. Tämä on kuulemma hyvä asia kesän kilpailukautta ajatellen. No, tuohon jokavuotiseen provoon ei kukaan kuitenkaan kunnolla tarttunut.
 
Itse en ole tehnyt hiihtäen treeniä noin kuukauteen. Ja sitä edellinenkin taitaa löytyä pitkältä tammikuun puolelta. Vesijuoksemassa kävin viimeksi muistaakseni viime vuoden puolella. Ehkä marraskuussa tai joulukuun alussa? Minä olen siis pääasiassa juossut. Tämä on hyvä asia, koska jalkaleikkauksesta ja juoksutauolta palaaminen onnistuu vain spesiaalilla harjoittelulla eli juoksemalla. Korvaavilla harjoituksilla ei liike ole samanlaista eivätkä oikeat lihakset ole käytössä. Pari palauttavaa lenkkiä on kuitenkin täytynyt viikoittain tehdä maastopyörällä, mutta ei leikatun kantapään takia, vaan liukkailla jäillä juoksemisesta kipeytyneiden lihasten takia. Juoksukelit ovat välillä olleet melkoisen haastavat täällä Etelä-Suomessa.
 
Paljonko on riittävästi juoksua? Minä en laske viikossa kertyviä kilometrejä, mutta kaksi indikaattoria kertoo, että juoksumäärät alkavat olla saturaatiotasollaan. Ensinnäkin joka yö näen unta juoksemisesta ja juoksulenkeistä. Ei toki viime syksynä näkemieni kilpailu-unien (mm. 800 m aikaan 1:40 ja 200 metrillä Jonathan Åstrandin peittoaminen ylivoimaisesti) veroisia, mutta unia juoksemisesta kuitenkin. Toinen selvä indikaattori on se, että muutamana iltana saatan hihkaista illalla innoissani, että "Hei, nyt ei ole lihakset kipeät - paljoa". Saturaatiotason tuntumassa oletusarvona on siis se, että lihakset ovat kipeät.
 
Hallikisat jäivät maaliskuun alussa välistä flunssan takia. Seuraavat kilpailut ovat edessä huhtikuun puolella. Kalenteriin on merkitty ainakin Karhuviesti ja Kevätyönviesti, jos saamme kumpaankaan tai molempiinkaan tai yhteenkään tai mihinkään joukkuetta kasaan. Billnäsin perinteinen suunnistuskauden avaus on myös merkitty kalenteriin, mutta vain lyijykynällä ja suluilla ympäröitynä. Siitä eteenpäin kilpailuita näyttäisi olevan jok'ikinen viikonloppu toukokuun loppuun asti, jolloin näyttäisi olevan yksi tyhjä väli-weekendi.
 
Lasten suusta kuultua
 
Tai oikeammin lasten kynästä runoiltua. Topias on pistänyt pystyyn oikeaoppisen suunnistusblogin, johon kuulemma kesällä laitetaan gps-viivoineen kesän rastireittikilpailut. Isää ja äitiä vähän jännittää katsoa jälkikäteen gps-viivasta miten metsässä on taivallettu.

Edit:
Roosa 5v: "Toivottavasti Kaisa Mäkäräinen voittaa joskus".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....