Siirry pääsisältöön

Liikunnan riemua

Leikkauksesta toipuminen on edennyt jo niin pitkälle, että pystyn harjoittelemaan täysin suunnitelmieni mukaan. Treenin jälkeen akillesjänne saattaa olla vielä hieman jäykkä, mutta sehän on oikeastaan yksi hailee miltä treenien välissä tuntuu - pääasia, että pystyy juoksemaan. Itseasiassa pieni kolotus treenien väliajalla (jota myös arjeksi kutsutaan) on täysin normaali olotila tässä iässä. Jos ei mihinkään jomottaisi, voisin jopa hiljaa mielessäni aavistella pahinta eli sitä, että olisin harjoitellut liian vähän. No, nyt kun juokseminen on päiväohjelmassa kahdesti päivässä minulle liian pitkän juoksutauon jälkeen, voin rehellisesti tunnustaa, että liikunta on ihan jees juttu. Olisiko tämä sitä liikunnan riemua ja iloa.
Lapsistakin huokuu liikunnan riemu ja ilo

Kilpailukausi alkaa maaliskuussa tuttuun tapaan tavalla, joka ei ole ihan kauneimmasta päästä. Minun on hyvin helppo samaistua satujen rumiin ankanpoikasiin, kun menen juoksemaan hallikisoihin 1500 ja 3000 metrin kilpailut. Aika reippaan puoleisia alimatkoja, mutta kyseessäpä onkin oikein veteraanien SM-hallit. Kausi alkaa siis samoissa merkeissä kuin viime vuonna. Tonnivitosen tavoitteeksi voisi asettaa sen, että keskivauhti olisi kovempaa kuin kolmellatonnilla. Vauhtireserviä löytyy saman verran kuin euron karkkipussissa. Personaaliset rekordit ovat sen verran heikkoja, että niiden rikkoutuminen on mahdollista ehkäpä jopa toivottavaakin. Vai mitä sanotte ajoista 4.22 ja 9.00 :)


Kommentit

  1. Hyvä Petteri! Muista kiljahdella riemusta aamuisin töihin rallatellessa. Ja etenkin lauantaina 1500 metrin viimeisellä kierroksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tulikin flunssa ja juoksukisat jäi välistä.
      -p

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.