Siirry pääsisältöön

Alikunto

Kuva: Jarno Maimonen

Viikonloppuna suunnistettiin Tampereen seudulla kolme päivää MM- ja MC-katsastuksia. Kokosin kisoista komean laskevan sarjan 8., 14. ja 28. Kisa kisalta matka piteni, sijoitus tippui ja aikaero kärkeen kasvoi. :)

Mites näin pääsi käymään?
Kilpailu Sijoitus Ero kärkeen Tappiota /km
Sprintti 8 +1:06 +0:18 >> Reitti
Keskimatka 14 +1:52 +0:22 >> Reitti
Normaalimatka 28 +14:17 +0:56 >> Reitti

Perjantain sprintissä tuli paljon pieniä virheitä ja valitsin huonot reitinvalinnat lopussa. Fyssiikalla en tällä hetkellä jää sprintin kaltaisella lyhyellä ja kovapohjaisella reitillä paljoa, mutta matkan pidetessä ja varsinkin raskaassa maastossa ero kärkeen repeää rumaksi.

Diagnosoisin tämän klassiseksi alikunnoksi. Tämän hetkiselle kunnolleni ja tuloksilleni en osaa enää olla edes pettynyt. Tämä on jo aika huvittavaa. Viimeksi keväällä 2008 minulla oli tällainen depressio. Tuolloin jäin SM-erikoispitkillä kärkeen 45 min, karsiuduin SM-sprintin A-finaalista ja jäin B-finaalissakin kärkeen vajaan minuutin. Koristeeksi kakun päälle jäin Jukolan ankkuriosuudella nopeimmille melkein minuutin kilometrillä ja MM-katsastusten normaalimatkalla jäin kärkeen ainakin puoli tuntia. Tämä kevät on mennyt siis aivan saman käsikirjoituksen mukaan. Näiden katsastuskisojen perusteella minulla ei ole mitään asiaa maailmancupiin eikä MM-kisoihin. Tuskinpa edes piirinmestaruuskisoihin.

Klassinen alikunto paranee vain ajan kanssa. Ensihätään voi nauttia runsaasti juoksukilometrejä ja mummon herukkamehua. Oireiden pitkittyessä suositellaan juoksemaan pitkiä lenkkejä ja kovia harjoituksia. Myös runsaan kilpailemisen on joissain tilanteissa todettu auttavan pahimpiin alikunnon oireisiin. Ja nämä lääkkeet ovat kaikki reseptivapaita. "Luomua", huutaisi peräkammarin poika.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.