Petteri Muukkonen

Nykyään on trendikästä harjoitella systeemillä 3+1 eli kolme päivää reippaampaa liikuntaa, mitä seuraa yksi kevyempi päivä. Monet urheilijat ovat tulleet nettikirjoitteluissaan viime aikoina kaapista ulos ja laulaneet koko kestävyysurheilevalle maailmalle tätä ilosanomaa.

Eri paikkakuntien testijuoksuihin tutustuminen sai tällä kertaa jatkoa Turun suunnalla. Monen vuoden tauon jälkeen kävin juoksemassa Varsinais-Suomen yleisurheilun testijuoksussa Turun ohikulkutien varressa. Testijuoksuihin erikoistunut testiryhmä teki tällä kertaa todellisen yllätystestin Turun testijuoksuun. Auton kyydissä matkustanut polttarisankarikin totesi parkkipaikalle kaartaessamme yllättyneenä, että "Hitto, testijuoksu".

Katselin, tai oikeammin olen katsonut jo monta kuukautta sitten, tulevan kauden kilpailukalenteria. Kun kausi pyörähtää käyntiin huhtikuussa, se on yhtä hurlumheitä lokakuuhun asti. Kun almanakan sivuille rustaa niin sanotut tärkeimmät kilpailut eli katsastukset, SM-kisat ja kansainväliset arvokisat, niin montaa tyhjää viikonloppua ei jäljelle jää.

Aktiacupiin valmistautumisen tärkeimpiä rituaaleja on aina suuri kenkäshow. Pakkaan kisakassiin yleensä vähintään kolmet erilaiset kengät, koska ikinä ei tiedä etukäteen millainen ajokeli Hakunilan maalaisteillä on. Kotona katselin luottavaisena, että kaikilta autoteiltä Keravalla löytyy sulaa asfalttia edes kapea raitu. Tästä luottavaisena pakkasin kassiin vain maratonkengät ja kahdet maastojuoksukengät. Tällä kertaa uskalsin jättää suunnistusnastarit kotiin. Viimeisestä mutkasta kohti parkkipaikkaa kaartaessani rupesi jo vähän harmittamaan. Sotungintie kun oli seudun ainoa tienpätkä, joka oli lähes kokonaan liippalumen peitossa. Verryttelyssä onneksi huomasin, että sieltä täältä löytyi pitävää kohtaa nastattomalle maastojuoksukengälle. Jos kisan aikana vain varoisi yllättäviä sivuliikkeittä, niin pystyssä pitäisi pysyä eikä askeleenkaan pitäisi hirveästi lipsua.

(Kuva: Magnus Hellström) Ensimmäistä kertaa osallistuin isoon oikeaan eurooppalaiseen maastojuoksuun. Suomen SM-maastojuoksut ovat useasti olleet enemmän tai vähemmän maastojuoksun irvikuvia. Kun Keski- ja Etelä-Euroopassa juostaan usein puistoissa ja nurmikentillä, Suomessa juostaan kovaa hiekkaista ulkoilutietä. Osallistuimme Sjundeå IF:n joukkueena seurajoukkueiden Euroopan-mestaruus maastojuoksun joukkuekilpailuun Espanjan Castéllonissa 5.2.2012.

Harjoituspäiväkirjani on ollut julkinen jo monta vuotta. Sieltä löytyy merkintöjä jos jonninmoisista harjoituksista ja lenkeistä. Ehkä täytyy vähän valottaa ja kertoa mikä ajatus on minkäkin harjoituksen tai päivän takana. Jos joutuisit olemaan päivän Muukkosena ja tuo päivä olisi perjantai 3.2.2012, mitä olisit joutunut urheilemaan? Ja miksi?