Petteri Muukkonen

Niinhän siinä kävi, että jalat eivät kestäneet loppuun asti. Torstaina juostun puolimaratonin mittaisen TV-reippaan jälkeen oikea pohje meni jumiin. Kituuttelin vielä pari kolme päivää, mutta sunnuntaina piti heittämän pyyhe kehään. Väkisin olisin voinut köpötellä vielä puuttuvat 12 km, että olisin ohittanut Marko Vavan, mutta nyt jäin siis lukemiin 270 km per viikko. Sunnuntain pitkä lenkki jäi vaatimattoman mittaiseksi enkä myöskään juossut enää sunnuntain iltaverryttelyä.

No niin, nyt on aika tarttua toden teolla Kilometrikisaan . Tähän asti on minun osaltani vain leikitty piirileikkejä ja pelattu hippaa. Kun juoksupiireissä tuntematon Joni Söderman iski heti alussa pöytään lukemat 255.75 km ja hetkeä myöhemmin Marko Vapa puolestaan nokitti lukemiin 281 km ***, kaikki olivat kuin koivuklapilla päähän lyötyjä. Tuon rajun aloituksen jälkeen meno on tosin hieman rauhoittunut.  

No niin, Pesupaikan keskustelu ( >> Pesupaikka ) on taas päässyt vauhtiin. Ihme, että vanhojen tuttujen aiheiden "Suunnistajat vs hiihtäjät vs juoksijat" ja "HS: menestys nuorten tiomilassa" -keskustelut ovat taas vähäksi aikaa laantuneet aallonpohjaan noustakseen uudelleen uuteen hurmioon aallon harjalle kevään korvilla. Pimeän ja tyhjän talven hiljaisen keskustelun täytti viime viikolla uuden seurayhteistyön S6:n lyttääminen. Huhtasen Mika kiittelikin jo Pesupaikan asiantuntijoita SWOT-analyysin laatikoiden täyttämisestä puolestamme.   Valmennuspäällikkö saarnaa ja paasaa...

Ajattelin harjoitella tällä viikolla vähän vähemmän eli pitää niin sanotun viloveckanin. Gustav Bergmankin piti viloveckanin ( >> Gustav Bergman: Vilovecka ). Keksin ajatuksen tällaisesta anomaliasta vasta sunnuntai-iltana. Sallinette seuraavaksi pienen sanaleikin. Taivaalta satoi jäätävää jäätävää tihkua, joka on jäädyttänyt kaikki tiet ja polut. Alijäähtynyttä vettä. Talvi yllätti autoilijat. Kolmikymmenvuotinen sota. Minä kuvassa pienenä taka-alalla Urheilukoulun upseerikokelaana.