Siirry pääsisältöön

Syksy - elämän parasta aikaa

Syksyn kisaruljanssi on kohta sekin taakse jäänyttä elämää. Olen kuitenkin jo ehtinyt pohtia menneen kauden plussia ja miinuksia ja ennen kaikkea virheitäni. Vaikka muutamia kisoja on vielä jäljellä aina marraskuulle asti, haaleat haaveet on suunnattu kauteen 2014.


Lähde: World of O
 

Syksyn kisat

Syksyn kilpailut sujuivat hieman kaksijakoisesti. Pääsääntönä oli, että melkein kaikki keskimatkat eivät sujuneet hyvin, koska yritin yli ja suoritukset kaatuivat liikoihin virheisiin. Pidemmät matkat sujuivat vähän paremmin, vaikka harmittavasti sairastinkin pikaflunssan juuri ennen SM-normaalimatkaa Pudasjärvellä, minkä piti olla syksyn tärkein kilpailuni. Edellisen viikonlopun hyvä vire eGamesissa Espoossa haihtui yhteen kuumepäivään ja loppuviikon kipeään kurkkuun. Keskimatkan SM:ssä tein karsinnassa amatöörivirheen ja luin väärän koodin rastimääritteiden väärältä riviltä. Tästä virheestä hermostuneena huitaisin seuraavallekin rastille pienen virheen. Karsiuduin finaalista muutamalla sekunnilla. Seuraavan päivän SM-viestissä juoksin ankkuriosuuden ja löysin kaikki rastit melkein suoraan. Osuusaika oli hyvä ja ohitin muutamia joukkueita. Kisaviikonloppuun mahtui siis niin huonoa kuin hyvääkin.

SM-yö meni juuri niin kuin näillä taidoilla suinkin vain voi mennä. Tuloksena kuitenkin urani ensimmäinen pääsarjan SM-plaketti yöltä. Eläköön tuo kymmenes sija.

Maailmancupin finaalissa juoksin ihan ok keskimatkan, mutta jäin vauhdissa ja sujuvuudessa vaativalla ja runsaasti rasteja sisältäneellä radalla aika paljon kärkeen. Kokonaistilanteessa jäin vaivaiset kaksi pistettä paikasta sunnuntain finaalisprinttiin.

25mannassa Ruotsissa sain tehtäväkseni juosta aloitusosuuden. Osuus meni hyvin siihen asti kunnes kaaduin viimeisessä alamäessä. Seurauksena ruman näköinen loppukiri, josta aika monet räkättivät kisan jälkeen kisapaikalla ja vielä paluulaivallakin. Ensiavun henkilökunta ei suostunut ompelemaan tikkejä kisakeskuksen pellolla, koska haava polvessani oli sen verran syvä. Poikkesin nopeasti Karoliinisen Instituutin ensiavussa paikattavana. Parin tunnin sairaalakeikan jälkeen ehdin vielä takaisin kisapellolle seuraamaan viestin loppua. Onneksi seuraavalla viikolla syyslomalla menimme koko perhe Ikaalisten kylpylään kuntoutukseen. Harmi vain en päässyt koko viikkona altaaseen parsitun polveni takia. UKK-kävelytestin pystyin kuitenkin suorittamaan hiljaa nilkuttaen. Tuloksena luokitus "keskitasoinen kunto" ja suositus lisätä liikuntaa.

Kausianalyysi

Kävin kantapään ja akillesjänteen vuosihuollossa 9/2012 ja pääsin kokeilemaan ensimmäiset juoksuaskeleet 12/2012. Toipuminen oli nopeaa ja pääsin hyvin nopeasti juoksemaan normaaleja lenkkejä ja jopa kaksi kertaa päivässä. Tämän tason saavutin muistaakseni 2/2013. Tästä innostuneena harjoittelin koko kevään liian kovaa. Harjoittelin sen verran, että kuitenkin pystyin harjoitukset tekemään ja palautumaan, mutta en saanut aikaan kehitystä. Yritin tehdä liian monta kehittävää harjoitusta. Olisi pitänyt harjoitella maltillisemmin ja välillä kevyemmin.

Liiallisen harjoittelun lisäksi toukokuun alussa iski taas siitepölyallergia päälle. Vasta Jukolassa tunsin juoksun kulkevan ensimmäistä kertaa. MM-katsastuksissa yllätin eniten itseni yltämällä MM-joukkueeseen. En kuitenkaan ehtinyt missään vaiheessa hyvään kuntoon. Sain kuitenkin MM-sprintissä kunnostani irti sen mikä siitä oli saatavissa eli kunnonajoitus onnistui hyvin. Valitettavasti kevään virheet harjoittelussa pilasivat koko kesän. Peruskuntokauden harjoittelulla määritellään se taso, jonka päälle luodaan myöhemmin tuloskunto. Erinomaisellakaan kilpailukauteen valmistavalla harjoitusjaksolla ei pysty enää tekemään ihmeitä, jos pohja ei ole hyvä.

Yritän ottaa opikseni virheistä ja harjoittelu uuteen kauteen alkoi heti maailmancupin finaalin jälkeen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.