maanantai 29. heinäkuuta 2013

MM-kisat meni jo

Kuva: Petteri Kähäri

Kesälomalla on yleensä kovin kiire. Ei ehdi edes blogiin kirjoittamaan. Vuokatin MM-kilpailuissa tuli yksi ihan ok suoritus ja yksi ala-arvoisempi. Sprintin finaali meni melko hyvin. Pieiniä varmisteluja ja jotain vääriä päätöksiä aitasokkeloissa. MM-kisojen 19. sija on kuitenkin siedettävä, mutta ei mitään riemunkiljahduksia synnyttävä. En ryssinyt kuten edellisellä kerralla Unkarissa 2009 (sija 39., +2.39), mutta en myöskään venynyt ja saanut esiin kauden parasta kuntopiikkiä.



Lehdessä julistettiin "Puhti poissa"

Kunnosta puheen ollen, nyt kun, MM-kisat ovat ohitse voin sanoa ääneen sen mitä juhannuksen katsastusten jälkeen jo ajattelin. Jos minä mahdun tässä kunnossa MM-joukkueeseen, ei Suomen miesten kunto voi olla loistava. Jos minä voitan katsastusten keskimatkan väsyneenä ja isolla pummilla, ei Suomen miesten taito ja kunto voi olla kohdillaan. Jos minä olen hellesäässä hiljaa raahautuen normaalimatkan katsastuksessa noinkin lähellä kärkeä, ei Suomen miesten kunto voi olla riittävä. Näin siis metsämatkoilla. Måre väläytteli sprinttivauhtiaan pariin otteeseen maailmancupin sprinteissä eli siltä suunnalta uskalsi odottaa Suomen miesten parasta tulosta. Metsämatkoilla kaikki me Suomen miehet olimme juuri niin hyviä kuin katsastukset antoivat odottaakin. Ainoa todellinen yllätys oli JaMMun hopeamitaliin yltänyt juoksu. Jani sai ladattua päätähtäimeensä hirveän energialatauksen ja yllätti monet ottamalla mitalin. Katsastustuloksiin nähden mitalivauhti yllätti ainakin minut. Kaikki me muut taaperot olimme juuri niillä sijoilla kuin voi kaksi viikkoa ennen MM-kisoja juostujen katsastusten perusteella odottaakin. Minä ainakaan en ehtinyt huippukuntoon näihin MM-kisoihin.

Eikä minulla taitokaan riittänyt. Keskimatkan karsinnan ykkösrasti oli minulle liian vaikea. Kisan jälkeen illalla lähdin vielä kääntämään puukkoa omassa haavassani ja suunnistin kyseisen rastivälin kolme kertaa uudestaan. Ensimmäinen uusintaotos tuotti saman lopputuloksen. Kadotin otteen kartasta aivan saman jyrkänteen ja nenän jälkeen. Toisella uusinnalla tulinkin jyrkänteen alta enkä päältä ja pääsin rastille onnellisesti. Kolmannella uusinnalla kiersin rastille takakautta soita pitkin ja rastinotto oli todella helppoa. Seuraavana päivänä käänsin puukkoa vielä lisää haavassa ja juoksin kahdeksan kertaa Vuokatin vaaran päälle.



MM-kisat päätettiin luonnollisesti bankettiin, johon saatiin jalkeille melkein koko miehistö. Banketissa oli luonnollisesti elävää musiikkia sekä leikkimielisiä kisailuita. Aivan kuten maamiesseuran iltamissa konsanaan.

"Third place and bronze medalist is...!!!"

Koti-MM:ien tunnelma oli kisapaikoilla huikea. Kuuluttajat saivat piiskattua yleisön entistä suurempaan kannustukseen käynnistämällä katsomossa aaltoja suomalaisten juostessa ohi ja huudattamalla suomalaisurheilijoiden nimiä. Kisapaikan ja palkintojenjaon kuuluttajat jäivät lapsille niin hyvin mieleen, että kisojen jälkeen meillä on kotona ja automatkoilla leikitty MM-kisojen palkintojenjakoa. Luonnollisesti suomeksi ja englanniksi. Kukapa pieni lapsi ei haluaisi tulla isona Varkoiksi, Kärkkäiseksi tai mikseipä vaikka Mikko Reitiksi. Poliisit ja astronautit on niin OUT.

4 kommenttia:

  1. Lahti-suunnistuksessa taito ja kunto ovat sitten jo olleet kohdallaan, kun tappiota ei ole tullut muille kuin maailmanmestarille, onnittelut! MM-kisat olivat siis vain väärässä kohdassa kesää.

    VastaaPoista
  2. Vuokatin MM:t tuli ehkä vähän liian aikaisin. Voi olla, että kesän paras kunto tulee esiin jossain vaiheessa syksyä.
    -petteri

    VastaaPoista
  3. Onneksi olkoon tuplamestaruudesta Veteraanien MM-kisoissa!!!

    VastaaPoista
  4. Missä Muukkosen kisarapsat? Päivittäin käyn F5:sta hakkaamassa egames- tai sm-rapsan toivossa :)

    VastaaPoista