 |
| Kesälomalla Kyrös-Rastin kisoissa kisakuuluttajan haastattelussa (Kuva: Kyrö-Rasti) |
Huh,viime viikkoina on ollut niin kiirus, että ei ole ehtinyt blogiinkaan kirjoittamaan. Illat ovat menneet pääsääntöisesti suomalaisten menestystä olympialaisissa jännittäen. Lontoon kisoista jäi päällimmäisenä mieltä askarruttamaan kaksi kysymystä:
- Miksi purjehduksen match race -luokassa veneiden paremmuutta maaliviivalla ei mitata veneen keulasta, vaan jostain lepattavan purjeen riekaleesta?
- Kuinka kilpakävelijät saavat ajettua itsensä niin totaalisen väsyksiin? Juoksussahan se on aika vaikeaa, koska väsyn iskiessä ja energian loppuessa pistetään usein kävelyksi.
Syksyn kilpailukausi
Syksyn kilpailukausi pyörähtää toden teolla käyntiin tulevana viikonvaihteena Jämsässä, kun siellä karsitaan maailmancupiin lähtijät pudotussprinteissä. Hiihdosta tuttuun tyyliin aika-ajojen jälkeen juostaan välierät ja finaalit. Kisamuoto tuntuu suunnistukseen vähän vieraalta, koska kisassa pystyy pärjäämään keskittymällä suunnistuksen sijaan pelkkään loppukiriin. SP:kin oli päätynyt samaan lopputulemaan omassa blogissaan >> spaluu.blogspot.fi. Olivat oikein kokeilleet lajia Joensuunssa.
MC-katsastus ratkoo sen, juoksenko SM-kisojen välissä maailmancupia Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa vai taaplaanko taas pikkukansallisissa kotimaan tanhuvilla. Koska tältä kaudelta ei ole siunaantunut minulle riittävää menestystä ja EM- ja MM-kisatkin seurasin aamun sanomalehden välityksellä, mahdollisuus päästä MC-joukkueeseen on aiempaakin ohuempi.
Syksy on täynnä SM-kisoja. Suunnistuksessa kisataan SM-pitkä, -keskimatka, -yö ja -viesti eli kuten olympialaisissa sanottaisiin - neljä yritystä aloituskorkeudesta. Lisäksi kokeilen onneani SM-maratonilla suurimmalla ja kauneimmalla kaupunkimaratonilla eli naapuripitäjän Vantaan maratonilla. Näissä riittää tahkoamista ja väliviikot yritän harjoitella ahkerasti.
Otin pienen varaslähdön syksyn kilpailukauteen osallistumalla viime viikonloppuna Uudenmaan aluemestaruuskisaan. Suunnistus sujui melkein ok ja jaksoin juosta maaliin. Eikös se jo melkein ole kakkukahvien arvoinen suoritus?
>> Reittipiirros
Lasten suusta kuultua
Topias lihavasta kaljupäisestä lenkkeilevästä miehestä: "Näytti ihan äidiltä".
"Aika hyvin sä muistat", tokaisi lapset, kun muistelin naapurin lasten nimiä. Olisipa vaimo ollut kuulemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti