Siirry pääsisältöön

Arki edessä, olympialaiset takana

Kesälomalla Kyrös-Rastin kisoissa kisakuuluttajan haastattelussa (Kuva: Kyrö-Rasti)

Huh,viime viikkoina on ollut niin kiirus, että ei ole ehtinyt blogiinkaan kirjoittamaan. Illat ovat menneet pääsääntöisesti suomalaisten menestystä olympialaisissa jännittäen. Lontoon kisoista jäi päällimmäisenä mieltä askarruttamaan kaksi kysymystä:
  1. Miksi purjehduksen match race -luokassa veneiden paremmuutta maaliviivalla ei mitata veneen keulasta, vaan jostain lepattavan purjeen riekaleesta?
  2. Kuinka kilpakävelijät saavat ajettua itsensä niin totaalisen väsyksiin? Juoksussahan se on aika vaikeaa, koska väsyn iskiessä ja energian loppuessa pistetään usein kävelyksi.

Syksyn kilpailukausi

Syksyn kilpailukausi pyörähtää toden teolla käyntiin tulevana viikonvaihteena Jämsässä, kun siellä karsitaan maailmancupiin lähtijät pudotussprinteissä. Hiihdosta tuttuun tyyliin aika-ajojen jälkeen juostaan välierät ja finaalit. Kisamuoto tuntuu suunnistukseen vähän vieraalta, koska kisassa pystyy pärjäämään keskittymällä suunnistuksen sijaan pelkkään loppukiriin. SP:kin oli päätynyt samaan lopputulemaan omassa blogissaan >> spaluu.blogspot.fi. Olivat oikein kokeilleet lajia Joensuunssa.

MC-katsastus ratkoo sen, juoksenko SM-kisojen välissä maailmancupia Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa vai taaplaanko taas pikkukansallisissa kotimaan tanhuvilla. Koska tältä kaudelta ei ole siunaantunut minulle riittävää menestystä ja EM- ja MM-kisatkin seurasin aamun sanomalehden välityksellä, mahdollisuus päästä MC-joukkueeseen on aiempaakin ohuempi.

Syksy on täynnä SM-kisoja. Suunnistuksessa kisataan SM-pitkä, -keskimatka, -yö ja -viesti eli kuten olympialaisissa sanottaisiin - neljä yritystä aloituskorkeudesta. Lisäksi kokeilen onneani SM-maratonilla suurimmalla ja kauneimmalla kaupunkimaratonilla eli naapuripitäjän Vantaan maratonilla. Näissä riittää tahkoamista ja väliviikot yritän harjoitella ahkerasti.


Otin pienen varaslähdön syksyn kilpailukauteen osallistumalla viime viikonloppuna Uudenmaan aluemestaruuskisaan. Suunnistus sujui melkein ok ja jaksoin juosta maaliin. Eikös se jo melkein ole kakkukahvien arvoinen suoritus?
 >> Reittipiirros

Lasten suusta kuultua

Topias lihavasta kaljupäisestä lenkkeilevästä miehestä: "Näytti ihan äidiltä".

"Aika hyvin sä muistat", tokaisi lapset, kun muistelin naapurin lasten nimiä. Olisipa vaimo ollut kuulemassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.   Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.   Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai). Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013. Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä. Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi....