Petteri Muukkonen

Minun oli pakko tarkistaa kuinka vanhoja miehiä on historian saatossa edustanut Suomea MM-kilpailuissa. Vuodesta 1968 aina viime vuoteen asti ennätystä piti hallussaan Juhani Salmenkylä kilpailtuaan Linköpingissä 36 vuoden ja 204 päivän ikäisenä. Viime kesänä Sveitsin Lausannessa Jarkko Huovila kaappasi tittelin itselleen siirtämällä ennätyksen lukemiin 36 vuotta ja 244 päivää.   Mikäli Jani Lakanen ja minä vältämme kaikki kesäflunssat ja muut ongelmat lyömme pöytään lukemat 36 v 214 pv ja 36 v 272 pv. Onneksi olen kaksi kuukautta Jania vanhempi.   Minulla on vielä monta vuotta aikaa, koska Ruotsin Håkan Eriksson otti ensimmäisen henkilökohtaisen MM-mitalinsa 43-vuotiaana.   Viimeisiä kovia harjoituksia ennen MM-Vuokattia  

Kahden viikon päästä juoksen kaikkien ja ennen kaikkea itseni suureksi yllätykseksi Vuokatin MM-kisoissa sprinttiä ja keskimatkaa. En ollut varautunut MM-kisalippuun, vaan olin jo ilmoittautunut yleisökisoihin ja melkein myös välipäivän sprinttiinkin, jossa yleisö pääsee juoksemaan MM-sprintin karsintaradoille kisan jälkeen. Onneksi tuo ilmoittautuminen ei onnistunut ilmoittautumispalvelussa yhdellä klikkauksella vaan jäi viime viikolla tekemättä. En edes etukäteen tiennyt MM-kisaviikon kilpailupäiviä. Sen tiesin, että pitkää matkaa ja sprinttiä ei pysty yhdistämään. Niin minulle oli kerrottu. Yleisökisojen päivät toki olin jo lukinnut harjoitusohjelmaani. Vai oliko hyviin katsastusijoituksiin syynä juuri se, että tässä maailmassa mikään ei mene niin kuin etukäteen suunnittelee?  

Jukola tulee. Oletko valmis? Olenko minä valmis? Tuskinpa vain, jos totuus pomppaa lasten suusta. Roosa 5 v. kiteytti ruokapöydässä Jukolan tavoitteet ja asetelmat sanoiksi. Roosa: "Isi, oletko hyvä suunnistaja? Et sinä mitään voita. Ranskalaiset ja sveitsiläiset voittaa tai Kalevan Rasti-Veikot".

Viime viikon olin maailmancupin Pohjoismaiden kiertueella eli tuttavallisesti Nortilla. Loppusaantona ansaitsin turneen päättäneestä takaa-ajosta sijan 39 ja 4 maailmancupin pistettä. Voiko tästä enää ihminen onnellisemmaksi tulla? Luojan lykky olimme Turun puolessa reissussa isolla autolla niin saimme nuo kaikki MC-pisteet kuljetettua kotiin turvallisesti. Vähän oli takaiskarit kovilla, mutta pääsimme onnellisesti kotiin.   Kiitos HKL:n bussikuski, kun ajoit parkissa olleen automme kylkeen

Viikonloppuna oli vuoden ensimmäinen SM-turnee. Lauantaina kipaistiin Mikkelin keskustassa sprintin karsinta ja finaali. Sunnuntaina jatkettiinn vähän toisenlaisissa merkeissä Anttolan ja Puumalan seutuvilla hienossa ja raskaassa maastossa SM-liianpitkien merkeissä.

Tämän päivän huippuliigassa oli se hyvä puoli, että se on nyt ohi. Minulla olisi pari pientä kehitysehdotusta ensi vuodeksi. Ensinnäkin pistelaskua pitäisi miettiä uusiksi ja toiseksi takaa-ajojen radat suunnitella sellaisiksi, jotka eivät kasaa porukkaa. Mitä muuta kuin tämän päiväisen kaltaista karttarullallajuoksua voi odottaa, kun seitsemälle kilometrille lätkitään 33 lyhyttä ja vaikeaa rastiväliä, joissa letkan kärki suunnistaa ja porukan perällä tulevat juoksevat elävää viitoitusta. Tämän päivän rata ja maasto olisivat olleet todella upeita väliaikalähtönä juostuna. " Takaa-ajon tulisi olla aiemmin ansaittujen sijoitusten hienosäätöä. " Huippuliigan takaa-ajojen ongelma on ollut jo monta kertaa se, että ratamestarit eivät ole tajunneet miten lyhyin eroin hajonnottomalle lyhyitä ja vaikeita rastivälejä sisältävälle radalle lähetetyt miehet metsässä toimivat. Porukka kasaantuu ja suunnistuskilpailu muuttuu maastojuoksukilpailuksi. Takaa-ajo ei saa olla pelkästään...

Ei muuta sanottavaa kuin, että otin melkoisen huonon reitinvalinnan lopussa rastille 18. Oheisessa kuvassa Jammun ja minun viivat on synkatty lähtörastilta 17. Käkeen tuli 40 sek. Mitä tästä opimme? Jyrkkä mäki on hitaampi :). Muuten ihan hyvä suoritus ja sijoitus oli mukava.