Siirry pääsisältöön

Kolme päivää juoksua tunturissa - tällainen työmatka tällä kertaa


Taas se onnistui eli onnistuin yhdistämään juoksemisen ja työtehtävät. Maantieteilijän ura on välillä ihan mielenkiintoinen. Tällä kertaa juoksin kolme päivää pitkin poikin Rásttigáisá-tunturin rinteitä Pohjois-Norjassa Tenojoen laaksossa. Vuosi sitten yhdistin juoksemisen ja tutkimustyön Evolla juoksemalla kaksi päivää Päijät-Hämeen metsistä tutkimusaineistoa keräten (katso vuoden takainen juttu). Tällä kertaa Pohjois-Norjaan 1067 metriä korkealle Rásttigáisálle tarvittiin joku, joka pystyy ja ehtii kolmessa päivässä mittaamaan mahdollisimman monelta koealalta ympäri tunturia maaperän kosteuden. Ja ennen kaikkea ehtii siirtymään rivakasti koealalta toiselle. Mittaukset piti suorittaa muutamassa päivässä ettei muuttuva sää ehdi vaikuttaa maaperän kosteuteen ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä.


Joka päivä kolmen päivän ajan olin kunakin 7-9 tuntia ylhäällä tunturissa, mistä tuli juoksua ja liikuntaa ehkä noin puolet ajasta. Toinen puoli ajasta kului mittausten tekemiseen. Aina noin viiden-viidentoista minuutin juoksun jälkeen pääsin seuraavalle koealalle, jossa aikaa mittauksiin kului noin viitisen minuuttia, jos kaikki sujui mallikkaasti. Eväänä oli energiapatukoita, ja vettä sai puroista. Olin siis liikkeellä mahdollisimman kevyin varustein. Toki kuvassa näkyvät tutkimusvälineet piti kuljettaa koko ajan mukana.

Tämä lenkkikaveri ei jaksanut mukana.

Ihan mukava muutaman päivän työmatka pohjoiseen ja pieni seikkailu heti Rovaniemen SM-viestin ja Oulun SM-sprintin päälle. Jos johonkin, niin tällaisiin pitkiin juoksupäiviin tunturissa luulisin harjoitelleeni koko ikäni. Katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan. Olisiko tiedossa taas jotain juosten tehtäviä kenttätöitä? Rásttigáisalla taas kenties?

Löysin sateenkaaren pään. Tuolla se on notkossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.