Siirry pääsisältöön

SM-kisoista ei edes luuta käteen

Karsinnan riemua. (Kuva Touho Häkkinen)
Onko elämää SM-kisojen jälkeen? No tottakai on. Heti maanantaina klo 6:30 aloitin terapiaistunnot toipuakseni viikonlopun pettymyksistä. Muuratsalon rinteet eivät tuoneet tavoittelemaani SM-mitalia, vaan olin vasta seitsemäs Jos finaalissa ihan kaikki reitinvalinnat olisivat osuneet nappiin, niin olisin voinut olla paremmilla sijoituksilla ehkä jopa pronssilla. Tämä on kuitenkin turhaa itsepetoksellista pohdiskelua, koska kukaan ei tainnut selvitä ratamestarin asettamista pulmapähkinöistä puhtain paperein. Maasto oli hieno ja pitkät reitinvalintavälit kinkkisiä. Kiitokset hyvistä kisajärjestelyistä Jyväskylään.

Finaalissa kuusi rastia takana, kolmetoista edessä. (Kuva Touho Häkkinen)

Olin viikonloppuna aika vetelä lahna. Jo karsinnassa oli juostessa tunne, että yhtään en osaa rytmiä kiristää ja ylämäet väsyttää. Summa summarum - kunto ja kulku eivät siis olleet riittävän hyviä. Tähän voi olla jokin yksi syy tai monta syytä yhdessä. Oliko kilpailutauko liian pitkä, veikö kolmen viikon takainen kuumetauti vireen pois, olenko harjoitellut kesällä liian vähän, kevensinkö harjoittelua liikaa kahtena viime viikkona, onko hengitysteissä edelleenkin liikaa limaa taudin jälkeen vai olenko tulossa vanhaksi? Urheilija on hyvä keksimään selityksiä huonosti menneen kisan jälkeen. Minäkin pystyin jo listaamaan monta hyvää perustelua, miksi en ollut palkintopallilla. Syyn tutkiminen on kuitenkin vaikeaa, koska havaintoaineiston otoskoko on yksi. Oli syy vaisuun fyysiseen vireeseen mikä tahansa, resepti on yksinkertainen. Maanantaiaamuna heti lenkkarit jalkaan ja juosten töihin. Ja totta kai vähän pidempää reittiä. Aluksi oli vähän vaikea juosta, koska olin lauantaina hypännyt jonkin kiven päälle ja jalkapohja ja kantapää ovat kipeänä. Se ei ole vaiva eikä mikään, mikä ei lämpene ja verry puolen tunnin kohdalla.

Kiitos Leskisen Aapolle siitä, että olit huolissasi seurannut harjoituspäiväkirjani (>> hpk) vähentyneistä harjoitusmääristä. Korjaan asian. Nyt hitto loppui kaikenkarvaiset herkistelyt ja keventelyt. Alle 10 tunnin treeniviikot eivät ole minun juttu. Jotkut jo tietävätkin, että olen kysellyt itselleni paria ensi kesän 24-tunnin suunnistuksen MM-kisoihin. Toivottavasti joku hullu pari löytyy. Täytyy siis talvella vähän pidentää jaloilla liikkumista. Saatan myös kokeilla loppusyksystä rikkoa 300 km rajan viikossa, mutta tällä kertaa en julista kilometrikilpailua.

Kilpailukalenteri syksyn jatkoon on seuraava:
10.9. Uudenmaan AM-sprintti
20.9. SM-sprintti
21.9. SM-viesti
26.-27.9. SM-yö
4.10. Jämin suunnistusmaraton
11.10. 25manna
18.10. SM-erikoispitkä
1.11. Raatojuoksu
15.11. Aktia-cup
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jari08 syyskuuta, 2014

    Ei muuta kuin koukkuja veteen... hienoa että saadaan huippusuunnistajia viivalle.

    Löytysköhän tuolta Kalevan Rastista sopivia uhreja? Eikös niistä joku ole juossut Vaarojen Maratonillakin...

    Jari Kaaja
    kilpailunjohtaja
    WRC2015, Saariselkä
    wrc2015.rogaining.fi

    VastaaPoista
  2. Anonyymi08 syyskuuta, 2014

    No mutta eihän kisan nopeimmallekkaan eli capitan Vallullekkaan jäänyt käteen muuta kuin matkalippu takaisin äiti-Venäjälle...eli ei liene syytä huoleen?

    VastaaPoista
  3. Anonyymi09 syyskuuta, 2014

    Olisi sille ollut joku kivipatsas tarjolla.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi14 syyskuuta, 2014

    Just, ois Vallulle pitäny olla pehmeempää eli juustoo kotiin viemiseksi?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: Varsova

Luin viime vuonna uutisen, että Puolassa on puhjennut juoksubuumi. Aiemmin puolalaiset kummaksuivat, jos jossain näkyi juoksija tai kuntoilija ulkoiluttamassa juoksutrikoita. Juoksubuumin myötä juoksusta on tullut Puolassa suosittu harrastus. Enää juoksijan näkeminen ei ole kuin belgialaisen kirjaharvinaisuuden bongaaminen antikvariaatissa. Sen takia päätin selvittää miten Puolan juoksubuumi ilmenee paikallisessa katukuvassa. Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria Lyhyt kahden yön täsmäisku Varsovan sykkeeseen olisi sopiva etelänleiri tälle talvelle. Vaikka Varsova tarjoaisi vaikka mitä upeita paikkoja aivan ydinkeskustassa, eniten seikkailun ja vaaran viehätystä pääsisin kokemaan hieman syrjemmässä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän lentokenttähotellilta käsin. Todellinen maailma on nähtävänä ja koettavan neonvalojen loisteen kantaman ulkopuolella. Teollisuusalueita, aidattuja hämäriä joutomaita, viivottimella piirrettyjä lähiöitä ja ohikiitäviä poliisiautoja. Lisäksi sie...
3 kommenttia
>> Lue lisää...

Vauhtikestävyys - avain onneen

Niinpä niin, vauhtikestävyyskin on tärkeä ominaisuus. Sitä on helppoa kehittää hyvän aerobisen kestävyyden päälle ( >> Aiempi kirjoitus ). Syventymättä yksityiskohtaisemmin vauhtikestävyyden perusteisiin ja fysiologiaan, se kertoo kyvystä juosta kovaa ilman, että maitohappopitoisuus kasvaa liian suureksi. Anaerobinen kynnysvauhti on tärkein yksittäinen estimoitava suure, joka kertoo kestävyysurheilijan fyysisestä kapasiteetista kilpailuissa. Anaerobinen kynnysvauhti tarkoittaa sitä kynnystä, jossa elimistö ei enää pysty puskuroimaan maitohappoa ja sitä alkaa kertyä elimistöön. Ja vauhti hyytyy.
18 kommenttia
>> Lue lisää...

Juokse tunnin lenkki

Hevoskuurissa haastateltiin taannoin maajoukkueen entistä päävalmentajaa Torsten Smedslundia ( >> Hevoskuurin artikkeli ). Yksi asia jäi erityisesti mieleen Toten kommenteista. Toten mukaan nykyään Suomessa harjoitusmäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin vuosikymmeniä aiemmin, mutta tukiharjoitteiden osuus on lisääntynyt. Tämä on tapahtunut juoksuharjoittelun kustannuksella. Eli nykynuoret käyttävät harjoitusajastaan yhä suuremman osan rönsyihin, jotka pitäisi lisätä juoksuharjoittelun päälle - ei korvata sitä. Muistan Toten legendaarisista valmennusohjeista männä vuosilta varsinkin sen, että miessuunnistajien pitää juosta n. 600 tuntia vuodessa. Tämän päälle tulevat sitten oheisharjoitteet. Hiihtääkin kai saa, jos jalat eivät kestä pelkkää juoksua.
25 kommenttia
>> Lue lisää...