Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vaunulenkkeilyn paluu

Pari viikkoa sitten Topias uutisoi blogissaan ( topiasmuukkonen.blogspot.fi ), että perheemme on siirtynyt perheiden luokittelussa kategoriaan "Suurperhe". Tähän vaaditaan virallisen määritelmän mukaisesti isän ja äidin lisäksi kolme lasta. Joku sanoi minulle heti, että tyttövauvan myötä perheessämme on nyt naisvalta. Totesin vain alistuneesti, että siihen ei aina vaadita määräenemmistöä. Roosa ja Topias pikkusiskoa noutamassa Uuden perheenjäsenen myötä harjoituspäiväkirjaan palaa jälleen harjoitusmuoto nimeltä vaunulenkkeily. Vauva päikkäreille vaunuihin ja juoksemaan. Perjantaina Aktia cupin aattona vaunulenkkeily jäi lyhyen lännäksi, koska rengas puhkesi heti alkuunsa. Täytynee yrittää joku toinen päivä paremmalla menestyksellä. Tytöt jännittävät Kaisa Mäkäräisen puolesta Maaliskuun Aktia cup 2015 Ja sitten kisauutisia. Pääsin tänään osallistumaan pitkästä aikaa Aktia cupin osakilpailuun. Tammikuu jäi välistä kipeiden jalkojen takia, ja helmikuu yksien...

Hitaan miehen nopeusharjoittelu

Kestävyysjuoksijan ja suunnistajankin pitäisi jatkuvasti kehittää (tai koettaa ainakin ylläpitää) juoksunopeuttaan. Minä olen sitä mieltä, että nopeaa juoksurytmiä voi hakea vähäsen melkein jokaisen harjoituksen yhteydessä. Tyypillisintä on, että juoksija ottaa pari kolme spurttia jokaisen juoksulenkin lopussa. Monet juoksevat juuri ennen kotiovea niin sanottuja tolpan välejä kovaa ja täysillä. Miten kestävyysjuoksijan sitten tulisi suorittaa nämä spurtit, jotta niistä olisi hyötyä? Ammutaanpa alas ensin muutama harhaluulo. Ensinnäkin lyhtypylväiden välien juoksemisessa täysillä on pari huonoa puolta. Lyhtypylväiden väli on liian lyhyt. Juuri, kun olet kiihdyttänyt vauhtisi, saavut jo seuraavalle lyhtypylväälle. Lisäksi monet juoksevat nämä spurtit pokeritermein all-in eli liian kovaa rypistäen. Toiseksi monet juoksevat niin sanottuja henkselivetoja, eli futiskentän lävistäjää spurtti ja laitaa pitkin palauttelu takaisin kulmaan. Tässä on se huono puoli, että palautusajat jäävät l...

Saako ladulla juosta?

Pururadat ovat mukavia paikkoja juoksemiseen. Jotkut pitävät siitä niin paljon, ja ovat tottuneet tuttuihin reitteihinsä, että tallaavat samoja uria kesät talvet. Harmi vain useimmilla paikkakunnilla pururadat on talvisin varattu hiihtäjille. Menin työpäivän jälkeen Järvenpään latu-urille hiihtämään. Terholan pururadalla katselin, että onpa syvät askeleen jäljet keskellä latua. Askelvälikin näytti niin pitkältä, että vanhana jäljestäjänä päättelin kyseessä olevan luonnonvarainen juoksija. Luonnonvaraisia ja villejä juoksijoita tavataan usein talvisin talvehtimassa lähempänä asutusta. Juoksijan bongaaminen talvella pururadalla metsän siimeksessä on perin harvinaista, koska heidän elinympäristönsä on tällöin lumen vallassa ja ravintoa on niukasti saatavilla.   Peltoaukealla näin tuon vapaana kirmaavan juoksijan noin 100 metrin päässä edelläni. Lisäsin vauhtia ja hiihdin juoksijan kiinni. Saavutettuani hiihtäjän saatoin hänelle tiedoksi, että: "Hei, tämä latu on talvi...

Winter Trail Run Cup

Trail runit kasvattavat suosiotaan. Nyt trail running rantautuu myös Keravan Alpeille eli Keinukallion vuorijonolle lauantaina 24.1.2015. Suunnittelin eilen seuraavan osakilpailun reittiä ja siitä tulee hauska. Lähtöviivalle asettuvien trailrunnaajien edessä tulee kohoamaan jylhänä Keinukallion vuoriston korkein huippu Mt. Keinukallio. Se kohoaa latumajan basecampista jopa 50 metrin korkeuteen. Selvällä säällä tarkkasilmäinen voi erottaa Mt. Keinukallion majesteettisen huipun kaukana korkeuksissa. Kilpailun ensimmäisen 500 metrin matkalla nousua kertyy jo heti kättelyssä tuo 50 m, kun juoksureitti kapuaa korkeimmalle huipulle.

Loppiaisrogaining 2015

Loppiaisena harjoitusohjelmaan oli suunniteltu pitkä lenkki. Tällä kertaa lenkille tuli pituutta 8 tuntia. Osallistuimme parini Mikko Auvisen kanssa Loppiaisrogainingiin tarkoituksena ottaa vähän tuntumaa tähän lajin. Ensi kesänä olisi tarkoitus jaksaa samalla kokoonpanolla Saariselällä 24 tuntia. Joukkueellamme on nimikin, kun Hannu Airila lupasi, että saamme juosta nimellä Kuntokeskus Huippu . Tämän vuotinen Loppiaisrogainingin maasto oli mahdutettu alueelle Röylä-Juvanmalmi-Keimola-Klaukkala-Luukki. Samottavaa siis riitti. Tavoitteenamme oli uhkarohkeasti lähteä tavoittelemaan kaikkien rastien hakemista. Tämä tarkoitti sitä, että matkan varrella käydään ihan jok'ikisellä rastilla. Ja lopussa katsotaan montako jää aikarajan umpeutuessa käymättä. Olimme maalissa ajassa 7:57 ja kaksi rastia jäi puuttumaan. Pisteitä keräsimme 132/138. Virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta kuuleman mukaan joku pyöräilevä joukkue ehti käväistä yhdellä rastilla enemmän. Linnunti...

Movemberin olympiamaraton oli menestys

Sunnuntaina 30.11.2014 juostu Movember Olympiamaratonin uusinta oli menestys niin osanottajamäärällä että keräystuotolla mitattuna. Juoksijoita starttasi Olympiastadionin maratonportilta 36 ja matkalta napattiin letkoihin vielä 4 lisää. Vuoden 1952 Olympiamaratonin uusinta juostiin sunnuntain pitkänä yhteislenkkinä ilman kiirettä. Toki maratonin kärjen viimeinen puolikas (1:40) oli vauhdikkaampi kuin ensimmäinen (1:45). Sitkeimmät puolimaratoonarit saapuivat kääntöpaikan buffetille ajassa 2:30. Muutama innokas keravalainen juoksi vielä kääntöpaikalta metsäpolkuja pitkin kotiin Keravalla. Tyypillistä keravalaista ruuvinlöysyyttä. Keräyksen tuotto on tätä kirjoittaessa 1136 euroa. Mikäli joku haluaa vielä antaa tukensa tämän tempauksen kautta, se onnistuu vielä 9.12.2014 asti osoitteessa http://moteam.co/olympiamaraton-1952 Tässä kuvakavalkadi maratonin etenemisestä. Kuva startista maratonportin edestä (Kuva Mailiina Turanlahti) Pääjoukko saapuu hymyssä suin kääntöpaikalle T...

Movember-tapahtuma - juokse Helsingin olympiamaratonin uusinta

Lokakuun lopussa kävelin Meilahdesta kohti Pasilaa. Olin palaamassa viimeiseltä lääkärikäynniltäni Meilahden syöpätautien klinikalta. Takana oli 9 vuoden syöpäseuranta vuonna 2005 todetun kivessyövän jälkeen. Nyt lokakuussa 2014 minulle leimattiin terveen paperit. Kävellessäni katseeni kiinnittyi Olympiastadioniin ja sen torniin. Mieleeni juolahti, että nyt voisin yhdistää Helsingin vuoden 1952 olympialaisten maratonin reitin juoksemisen, syöpäseurannan päättymisen ja Movember-tapahtuman järjestämisen. Näin päättäisin 9 vuoden taipaleeni Meilahden klinikalla parhaaseen asiaan mitä mies voi lenkkarit jalassa tehdä; juoksisin pitkän lenkin.