Valmennusohjeita:

maanantai 30. tammikuuta 2012

Pyynikin perinteisessä testijuoksussa 28.1.2012

Pirkanmaan kyläreissulla kävin juoksemassa Tampereen seudun suunnistajien perinteisen testijuoksun eli pelätyn Pyynikin testijuoksun. Testijuoksureitin historia alkaa jo muinaiselta 80-luvulta. Tampereen Pyrintö on juossut Pyynikin reitillä testijuoksuaan jo vuodesta 1987 lähtien. Pyynikillä miehille on tarjolla kaksi kierrosta eli 15.2 km ja naisille sekä nuorille joko yksi kierros 7.6 km tai lopetus ensimmäiseen väliaikaan 3.6 kilometriin Pyynikin portaiden laelle.

Mainos: Osallistu tästä Evitan suurarvontaan! Pääpalkintona Lapponian 2800€ arvoinen kaulakoru!


Korkeusprofiili (Kuva Tampereen Pyrintö)
Testijuoksureitti on kohtuullisen mäkinen, mikä käy hyvin ilmi korkeusporfiilista. Reitin matalimmalla ja korkeimmalla kohdalla on korkeuseroa lähes 90 metriä. Hurjin nousu löytyy kuuluisilta Pyynikin portailta kolmen kilometrin juoksun jälkeen. Kun Varalan urheiluopiston suunnasta kääntyy kohti Pyynikkiä, näky on kunnioitusta herättävä. Harjun rinne kohoaa jyrkkänä seinämänä edessä. Tuon kipuamisen jälkeen näkötornin munkintuoksuiselta parkkipaikalta lasketellaan takaisin lähtöpaikalle loivaa serpentiinilaskua.


Reittikartta (Kuva Tampereen Pyrintö)
Reitti on ensikertalaiselle vaikea. Kun minä juoksin ensimmäistä kertaa Pyynikin testijuoksun kymmenen-viisitoista vuotta sitten, lähdöstä myöhästynyt Jouni Mähönen opasti minua reitillä oikoen serpentiinimutkissa huutamaan ajo-ohjeita seuraavaa risteystä varten. Muutaman kerran olen kantanut karttaa kourassa juoksun aikana, mutta nyt ensimmäistä kertaa uskalsin jättää kartan autolle. Pyynikin sprinttikartasta jälleen kerran opettelin reitin ulkoa etukäteen. Googlen Street view:stä olin tarkistanut minkä värisen puutalon kohdalta portaat alkavat. Ja vihdoinkin monen vuoden yrittämisen jälkeen juoksin reitin läpi eksymättä kertaakaan. Joskus olen jopa juossut pahasti pitkäksi Pispalan Valtatielle asti. Sieltä on ollut iso nousu takaisin näkötornin suuntaan. Edelleenkin juoksun maalissa kuulee muutamien ensikertalaisten eksyneen reitiltä. Ja varsinkin niiden portaiden kohdalla. Pispalassa nousee ylös harjun laelle monet portaat ja juoksijan on osattava valita ne oikeat. Oheisesta Pyrinnön sivuilta löytyvästä reittikartasta uskaltaisin väittää, että neljän kilometrin kohdalla punainen viiva kulkee yhtä katua liian alhaalla.

No, mitenkäs itse testijuoksu sitten sujui noin niin kuin tulosten kannalta? -11C pakkasessa ja pitävällä pakkaslumella oli kiva juosta, kun pito oli vuodenaikaan nähden hyvä. Suunnistusnastareilla oli hyvä juosta lumiset pätkät. Ainoastaan Pyynikintien asfaltilla niistä oli haittaa. Jäin Jari Hemmilän poikien 35-ikäluokan kahden kierroksen reittiennätyksestä vaivaiset 33 sekuntia. Jarkko Huovilan yhden kierroksen saman ikäryhmän  ikäkausiennätykseen matkaa jäi jo Jarkon puolesta turvalliset 1:09. Parannettavaa siis jäi ensi kertaan. Tuleeko tuo ensi kerta vuoden päästä vai tänä keväänä, sitä en tiedä. Tilastoja kaivelin Pyrinnön testijuoksusivuilta. Kahden kierroksen All-Time-Best on pitkään parhaana säilynyt Markku Hakomäen 51:52 maaliskuulta 1990. Yhden kierroksen ennätys 25:25 on syntynyt saman juoksun väliaikana. Jere Pajunen pommitti viime vuoden lopulla tuota yhden kierroksen aikaa jäämällä siitä ainoastaan vaivaisen sekunnin.

Tulokset ja väliajat kärjen osalta (3.6 km / 7.6 km / 15.2 km):
Petteri Muukkonen 13:28 27:26 0:55:51
Jussi Suna        14:27 29:03 0:58:15
Vesa Taanila      14:52 29:46 0:59:58
Saku Asikainen    15:49 31:35 1:03:36
Ilkka Nurminen    16:01 32:06 1:04:57
Jarkko Huovila    14:42 29:03
Henri Taanila     14:46 29:31

Pyrintöläisten tulosluettelo löytyy täältä, Koo-Veen tulokset löytyy täältä ja Keijo Viilo on listannut muutamien ulkopuolisten tuloksia tänne. Kangasalalaisten tuloksista en tiedä. Löytynevät kai jonkun valmentajan ruutuvihkosta. Pirkanmaan suuntaan voisi antaa sellaisen kehitysehostuksen, että kootkaa kaikki tulokset seurarajoista välittämättä samaan paikkaan Uudenmaan testijuoksun tapaan. Vaikka jokainen urheilija testaakin talven kuntoaan vain itseään vastaan, niin silti pieni kilpailuasetelma ja vertailu muihin luo lisätsemppiä ja ennen kaikkea auttaa spekuloinnissa.

Perinteisistä suunnistajien testijuoksuista testiryhmämme pyrkii osallistumaan seuraavaksi Pirkkolan 12 km testijuoksuun. Ehkä maaliskuussa? Joskus pitäisi myös käydä kokeilemassa Jyväskylän Roninmäen testijuoksua tai Rajamäen Rykmentin testijuoksua.

5 kommenttia:

  1. Kiitos Petteri blogistasi. Piti oikein tarkistaa tuo kartta ja olihan se reitti väärin kuten totesit. Alkuperäiset reittikartta ja profiili muutettiin jossakin vaiheessa ja reittipiirros on näköjään mennyt pieleen. Pitää korjata virhe pikimmiten.

    VastaaPoista
  2. Testijuoksuperinne on hieno jäänne suunnistajien talveen, vaikka parempi olisi treenata jossain lämpimässä suunnistusta ;)

    Tervetuloa teräsmiesten Roninmäen fyssiikkatestiin lauantaina 24.3.

    Myönnän, että Pyynikin testi on kyllä hienompi ja vaativampi.

    VastaaPoista
  3. Toki parempi olisi juosta jossain lämpösessä koko talven. Eipähän sortuisi kukaan hiihtämään. Talven kotimaassa viettävien on hyvä rikkoa peruskuntokausi kerran 3-4 viikossa juostulla pitkällä kisalla tahi testijuoksulla. Useammin ei tarvitse.

    Testijuoksut on arvokas perinne, jota seurojen tulisi pitää yllä. Arvostan pitkiä aikasarjoja samana pysyneeltä reitiltä. KeU:n testijuoksusta on tilastoja jopa vuodelta 1981 alkaen. Pirkkolan testistä on kaikki tulokset netissä 90-luvun puolivälistä alkaen. Nuori urheilija löytää paikkansa ravintoketjussa, kun hän vertaa tuloksiaan menneiden vuosien sankareiden aikoihin samalta reitiltä.

    Testijuoksu on vähän harhaanjohtava termi, koska talvella ulkona juostuna 10-15 km testijuoksu on hyvin paljon olosuhteista riippuvainen. Kilometriajat on joko huonoja tai tosi huonoja. Verrata voi ainoastaan samankaltaisissa oloissa juostuihin aiempiin testeihin - ei kesän tuloksiin. Pienellä subjektiivissävytteisellä spekulaatiolla voi toki yrittää muuntaa oman tuloksensa vastaamaan sulan maan referenssitulosta. Testijuoksurekordeja kannattaa yrittää joko marras-joulukuussa ennen lumia tai huhtikuussa sulan asfaltin paljastuttua.

    Pitäisi tehdä niin kuin Juha Väätäinen teetti valmennettavillaan; 15 km testijuoksu 400 m sisäradalla. Siinä olisi olosuhteet vakiot. Ja sekundaattori olisi armoton.

    VastaaPoista
  4. menee hieman ohi aiheen mutta näin yhden deltalaisen lenkillä toissailtana sisähallissa kartta kädessä. kovaa meni ainakin hitaampiin verrattuna.

    se on helmikuu nyt, tarttis alkaa olemaan jo erittäin kovassa kunnossa että kesällä olis huippukunnossa. ens vuonnahan se maailmancupi alkaa jo näihin aikoihin.

    pikkuhiljaa alkaa kilpasuunnistuksestakin hohto katoamaan kun kaikki tällaiset maailmancupit ja mm matkamuutokset tulevat voimaan. se on kun muut ihmiset päättävät toisten asioista. norjassakin lopetellaan pitkää matkaa ja yösuunnistusta.

    VastaaPoista
  5. AngA:n testijuoksu - tulokset vuodesta 1973 lähtien:

    http://www.angelniemenankkuri.com/index.php?select=2&head=Edustus -> Arkisto&page=edustus/arkisto/testi10m&width=

    VastaaPoista