Oho!

Kahden viikon päästä juoksen kaikkien ja ennen kaikkea itseni suureksi yllätykseksi Vuokatin MM-kisoissa sprinttiä ja keskimatkaa. En ollut varautunut MM-kisalippuun, vaan olin jo ilmoittautunut yleisökisoihin ja melkein myös välipäivän sprinttiinkin, jossa yleisö pääsee juoksemaan MM-sprintin karsintaradoille kisan jälkeen. Onneksi tuo ilmoittautuminen ei onnistunut ilmoittautumispalvelussa yhdellä klikkauksella vaan jäi viime viikolla tekemättä. En edes etukäteen tiennyt MM-kisaviikon kilpailupäiviä. Sen tiesin, että pitkää matkaa ja sprinttiä ei pysty yhdistämään. Niin minulle oli kerrottu. Yleisökisojen päivät toki olin jo lukinnut harjoitusohjelmaani. Vai oliko hyviin katsastusijoituksiin syynä juuri se, että tässä maailmassa mikään ei mene niin kuin etukäteen suunnittelee?

 

Katsastuskisoista pois päin ajaessamme Sundbergin Ville muistutti, että olin blogissani peräänkuuluttanut pientä ihmettä, jotta Muukkonen nähdään vetämässä ylleen muutakin sini-valkoista kuin vain fanipaitaa. Nyt tuo ihme näyttää käyneen toteen. Mitä siis oikein on tapahtunut?

Ihme nro 1: Taisin jollekin ääneen pohtia muutama viikko sitten, että vanhojen riimukirjoitusten ja arkeologisilta kaivauksilta esiin nostettujen kirkonkirjojen mukaan Muukkosen juoksuvire on männä vuosina helpottanut suunnilleen kesäkuun puolivälissä. Jukolassa 16.6. klo 03:15  tunsin viidettä osuutta varten verryttelyssäni, että nyt on juoksu helpompaa kuin kertaakaan puoleentoista kuukauteen.

Ihme nro 2: Muut tekivät katsastuksissa enemmän virheitä kuin minä. Voitokseni onnekkaasti kääntyneessä keskimatkan katsastuksessa monet MM-kisoihin tähdänneet ja tyyppimaastoissa leireilleet urheilijat kerryttivät kumulatiivista virhesummaansa kisan aikana enemmän kuin minä. Lopussa myös JaMMu auttoi pienoisen ihmeen syntymistä vielä aivan viimeisellä rastilla pummaalla sitä puoli minuuttia. Olin maalissa todella yllättynyt sijoituksestani. Suorituksen perusteella pidin sijoittumista viiden joukkoon mahdottomana ja kymmenenkin joukkoon vaikeana. Tuloksen kuultuani taisin maaliviivalla ehkä innostuksissani nostaa käden pieneen tuuletukseen, mutta tunnepyrskystä alle sekunnissa toivuttuani vedin käden välittömästi alas. Ei tässä nyt mitään ruotsalaisia sentään olla.

 

 

Keskimatka

1. Muukkonen Petteri 40:16
2. Lakanen Jani      40:17 +1
3. Lakanen Jonne     40:44 +28

3. rastilla tein virheen, kun en osannut pitää oikeaa korkeustasoa, vaan ajauduin niin ylös etten nähnyt rastikumparetta oikealla. Thierry oli maalissa pahoitellut järjestäjille, että teillä on kartta väärin piirretty kolmosrastin alueella. Enpä tiedä. Kyllä minä ennemminkin syytän omaa taidottomuuttani kuin karttaa. Olisi pitänyt tukeutua jyrkän rinteen portaaseen. Silloin rasti  olisi tullut hyvin vastaan.

4. rastille olisin voinut mennä alun suoraviivaisemmin. Syynä lienee ollut se, että väistin kaatuneita puita ja laiskana miehenä väistin ne mieluummin alapuolelta kuin yläpuolelta. Pehmeyttäni pelkäsin ylämäkeä, mutta se oli vain väistämättömän siirtämistä eteenpäin. Harjanteen yli oli kuitenkin noustava jossain vaiheessa. Olisi kannattanut nousta heti.

Normaalimatka

1. Fincke Simo-Pekka 1:36:08
2. Föhr Tero         1:37:11 +1:03
3. Lakanen Jani      1:37:25 +1:17
4. Muukkonen Petteri 1:39:07 +2:59

Normaalimatkalla tulikin sitten enemmän virheitä.

1. rastille kävin viereisessä supassa toteamassa sen tyhjäksi.

4. rastille tein klassisen samaistusvirheen (englanniksi parallel mistake), joka vain jatkui ja jatkui. Yllästys oli suuri kun edessä aukesi avosuo. Onneksi en ollut pahasti vinossa. Karttapalasta näkyy miten sain hyvällä mielikuvituksella sijoitettua itseni koko ajan kartalle, vaikka fyysinen positioni oli aivan muualla. Virhe alkoi siitä, kun lähdin harjanteen haarassa väärää harjannetta. En tarkistanut kompassista suuntaa.

7. rastilla en jossain vaiheessa enää tiennyt miten pitkälle olin edennyt kangasalueen ja suon rajamailla. Ensiksi vastaan tuli rasti, jonka koodinumero oli 47. Tiesin sen olevan rastini numero 17, mutta kartanvaihdon takia en tiennyt vielä missä se on. Seuravaksi tuli vastaan sveitsiläisten katastuskisan rastipukki, mutta sitäkään en saanut kunnolla sijoitettua kartalle. Etenin hitaasti ja epävarmasti ja vihdoin ja viimein omalle rastille. Aikaa tuhraantui pysähtelyyn ja epäröintiin. Aaro Asikainen kiskoi suoraviivaisemalla toteutuksella mäntykangasta pitkin +1:45 nopeammin. Oma virheeni on siis ainakin yli minuutin luokkaa.

23. rastille tein taas samaistusvirheen, mutta tällä kertaa onneksi aivan pienen pienen. Kompassi olisi auttanut tässäkin.

27. ja 28. rastin reitinvalinnoista näkyy, että lopussa pelkäsin tekeväni virheitä, jos yritän suoraan. Tiekierrot sopivat taitotasolleni paljon paremmin. Rastille 27 hävisin tiekierrolla +10 sek, mutta ainakin vältin mahdollisen ilmassa roikkuneen virheen ja lisäksi minulla oli aikaa laskeskella seuraavan pitkän välin tiekiertoa, jolla olinkin kisan nopein.



Normaalimatkan kisan virheille yhteinen piirre oli suunnassakulun pettäminen. Huolellisemmalla suunnassakululla niin pitkät kuin lyhyetkin välit mäntykankaalla olisivat sujuneet vauhdikkaammin. Kaikki välit mäntykankaalla olisi kannattanut mennä viivasuoraan, kun suovälit puolestaan kannatti kiertää. Tiedän jo syyn miksi suunnassakulku ei sujunut sunnuntaina. Korjaustoimenpiteet ovat käynnissä.

Tuleva harjoittelu

Tulevassa harjoittelussani nojaudun suomalaisen valmennuskirjallisuuden kulmakiviin.

Fyysinen harjoittelu: Miika Nousiainen, Maaninkavaara
Mentaalipuoli: Tuomas Kyrö, 700 grammaa
Kilpailutilanne ja kisaviikon rutiinit: Juhani Peltonen, Elmo