Petteri Muukkonen

MM-katsastukset sujuivat niin hyvin, että olisin päässyt halutessani juoksemaan MM-keskimatkaa. Keskimatka ei kuitenkaan ole vahvin matkani. Nykysäännöillä olisin myös joutunut starttaamaan huonon WRE-rankingin sijoitukseni takia alkupäässä. Minun tasoisen keskimatkurin on vaikea nousta hyville sijoituksille ensimmäisten lähtijöiden joukosta uria avaamasta. Joku, jolla on parempi sijoitus WRE-rankingissa, pystynee parempaan loppusijoitukseen. Lisäksi minulla on elokuun ensimmäisinä päivinä tärkeä henkilökohtainen kalenterimerkintä Suomessa. Oli siis helppo päätös kieltäytyä keskimatkan kisalipusta. Mikäli olisin mahtunut lempimatkalleni pitkälle matkalle, olisin halunnut ilman muuta mukaan. Pitkän matkan katsastusnäyttöni jäivät kuitenkin piirun parin verran liian ohkaisiksi. Minun olisi ehkä pitänyt nousta palkintopallille ansaitakseni kisalipun pitkälle matkalle. Jääköön ensi kertaan. Olen kuitenkin tyytyväinen viikon katsastusjuoksuihini. Hyvä Petteri, et ryssinyt.

Pitkästä aikaa Huippuliigan podiumilla Oho, kuinkas tässä näin kävi? Pääsin pitkästä, pitkästä, aikaa Huippuliigassa palkintopallille. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo kaksi vuotta. Kainuun MM-katsastusten keskimatkalla suunnistus sujui koko matkan ajan hyvin, ja ilmeisesti vauhtikin oli riittävää. Kakkossija pääsi yllättämään itsenikin sen verran puskan takaa, että television haastattelussa sönkkäsin jotain epämääräistä MM-katsastusten tavoitteista (tai oikeammin tavoitteiden puuttumisesta). Viime aikoina tavoitteenani on ollut vain ja ainoastaan päästä takaisin kuntoon ja kivuta tuloslistoissa pikkuhiljaa korkeammalle. Kakkossija Huippuliigassa todella ilahduttaa ja lämmittää mieltä. Etuni kisassa oli ehkä se, että minulla ei ollut harteillani MM-katsastusten taakkaa. Minun ei tarvinnut puristaa karttaa liian tiukalle rullalle antaakseni MM-näyttöjä. Onnekseni rata oli myös helppo, ja koko ajan edettiin melko suoraviivaisesti. Suunnistus sujui siis mallikkaasti ja ren...

Kalevan rastiviestin voitto (kuva: Reijo Turusenaho) Kun tämän kesän Kalevan rastiviestin maastoa oli ennakkoon kehuttu maasta taivaiseen, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin piipahtaa Muhoksen tanhuvilla matkalla MM-katsastuksiin Suomussalmelle. Maasto oli vanhaa dyynikenttää, johon meanderoiva joki oli uurtanut juoluoita ja vanhoja jokiuomia. Siellähän se Muhosjoki meanderoi Toto, I've a feeling we're not in Kerava anymore Loppuratkaisuiden paikka Lisähaastetta suunnistamiseen toi kesäkuun rankkasateiden myötä tulvivat suot, ojat ja notkelmat. Vettä oli kaikkialla. Jäkäläkankaallakin jäkälikkö ja humuskerros olivat veden kyllästämää, kun vesi ei enää imeytynyt maahan. Uintihommiksihan eteneminen paikoin meni, kun jalat eivät yltäneet aina ojan pohjaan. Viesti sujui joukkueeltamme, Eero Inkeri, Tero Föhr ja Petteri Muukkonen, niin hyvin, että voitimme viestin niukasti ennen Vaajakosken Terää. Juoksin valtaosan ankkuriosuudesta minuutin erolla Terään, kunnes r...

Juhannus on lusittu ja kesä porskuttaa kohti helteitä. Vääjäämättä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli tarjolla viikonloppu pelkkiä sprinttikilpailuita. Lauantaina oli Huippuliigan kolmas osakilpailu Loviisassa ja heti perään sunnuntaina Fin5-rastiviikon avausosakilpailu Liedon keskustassa. Loviisan Huippuliigassa, joka oli samalla MM-katsastus, juoksin tyydyttävälle 14. sijalle minuutin kärkeä hitaampana. Virhettä ja vääriä reitinvalintoja arvioin tehneeni noin 25 sekunnin edestä. Suurin virhe tuli, kun en huomannut yhtä risteystä, ja juoksin korttelin sivun verran liikaa rastille nro 15. Lisäksi tein muutamia pieniä virhearvioita, kun valitsin oikea-vasen -reitinvalinnoista hitaamman vaihtoehdon. Suurin virheeni Loviisan sprintissä (rasti 15) Fin5-rastiviikon avauksessa Liedon keskustassa suoritukseni oli muuten hyvä, mutta rastille nro 6 luulin rastin olevan pensasaidan eripuolella. Aikaa meni ylimääräistä noin 20-25 sekuntia, mikä on iäisyys. Jouduin kiertämään pensasait...

Louna-Jukolan ankkuriosuuden jälkeen oli vähän ristiriitaiset tunnelmat. Monet onnittelivat hyvin menneestä ankkuriosuudesta, kiipesimme viimeiselle palkintosijalle (25.), mutta päästin yllättämään itseni loppukirissä ja suunnistus oli vähän hapuilevaa, ja yritystä oli liikaa. K-1: Pääsin lähtemään ankkuriosuudelle sijalla 29. Vähän eteen starttasi Lynxin Leskinen ja Angelniemen Mäkelä. Noin 2-3 minuuttia eteen lähti useampi joukkue, ja 20-30 sekuntia perään lähti OK Pan Århuus. K-pisteellä Lynxin ja Angelniemen paidat näkyivät kaakana edessä, enkä nähnyt mihin he livahtivat sähkölinjalta. Otin karkean pensselin ja hain tuntuman vasemmalla olevaan kalliomäkeen, siitä kumpareille ja lopussa hiekkakupan poikittaiselle polulle. Rastille sain Angelniemen taas näkyviin. 1-3: Juoksin Angelniemen selkää kiinni kakkosrastille mennessä. Mäksän seilatessa kolmoselle mennessä oikealle ja vasemmalle, pääsin suoremmalla toteutuksella ohitse 3-4: Tämän pitkän rastivälin olin nähnyt ...

En ollut ikinä ennen käynyt lapsille ja nuorille suunnatulla suunnistuksen Leimaus-leirillä. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, koska Topias on jo varttunut siihen ikään, että hän halusi osallistua Savonlinnan Leimaus-leirille. Minun onnekseni huoltajat ja ohjaajat saavat myös suunnistaa leirin harjoituksia. Harjoitukset olivat ihan mukavia ja savolainen maasto raskasta. Topias Leimaus-leirin leiriviestissä Nuorten leiriläisten suunnatessa viimeisenä iltana leiridiskoon minä kiristin addujen nauhat kireälle ja lähdin nautiskelemaan päivän kolmannen treenin eli iltalenkin pariin. Juoksin iltalenkiksi Tanhuvaaran opiston 13 km latupohjan ympäri. Reitti oli mukavan kumpuilevaa, mutkitteli savo-karjalaisen metsän siimeksessä, ja ilma oli sateen raikastamaa. Tämä oli kesäloman paras iltalenkki tähän mennessä. Minna Kaupin patsaalla Vääksyssä Leimaus-leiriltä ajoimme lähes suoraan Tampereelle Grano-gamesiin. Matkalla otimme Roosan kyytiin omalta kalastuslomaltaan, ja p...

Ollessani lasten suunnistuskoulussa mukana, sain arvokasta oppia mistä elementeistä hyvä suunnistussuoritus rakentuu. Itse en ole suinkaan käynyt mitään suunnistuskoulua nuorempana - ja sen kyllä välillä huomaa. Kiertokoulua kävin kolme viikkoa, ja elämänkoulu on vielä kesken. Uimakoulussa jäin luokalle. Suunnistustaidosta opin maanantaina sen, että ensinnäkin rastia lähestytteässä suunnistajan tulee havainnoida ympäristöään laaja-alaisesti. Vanhan suunnistusoppaan mukaan korkeimman näreen latvaan tai korkean kukkulan laelle kapuaminen auttaa näkemään kauas. Pienemmässä mittakaavassa voit myös kiivetä kiven päälle tarkkailemaan rastin lähimaastoa ja lähestymissektoria (Kuva 1). Kuva 1. Kiipeä korkealle tähyämään ympäristöäsi. Rastille saavuttuasi leimaa nopeasti ja suunnittele reitti seuraavalle rastille (Kuva 2). Käytä suunnitteluun huolella aikaa, koska tarkalla suunnittelulla saatat säästää arvokkaita sekunteja reittisi varrella. Älä säntää suinpäin liikkeelle. Kuva 2. ...