Valmennusohjeita:

maanantai 6. lokakuuta 2014

Jämi-suunnistus 2014


Hauhon poika veve-hampurilaisen pihvinä Jämin startissa. (Kuva Ilkka Metsälä / IkNV:n kisasivut)

Vaihtoehtoja tarjolla
 
Menneenä viikonloppuna kestävyysurheilijoita hellittiin useilla klassikkotapahtumilla. Samalle viikonlopulle oli sijoitettu Vaarojen maraton Kolilla, Pirkan hölkkä Tampereella ja Jämi-suunnistusmaraton missäs muuallakaan kuin Jämillä. Lisäksi tarjolla olisi ollut perinteinen suunnistuksen Oravatonni Mynämäellä. Kaikki ovat tapahtumia, joihin tekisi mieli osallistua. Joka paikkaan ei kuitenkaan pysty repeytymään, joten arvontapyörää pyörittämällä valitsin Jämin suunnistusmaratonin. Toki se ei ole maratonin mittainen, mutta suunnistettavaa riittää kuitenkin 25 ihqun kilometrin edestä. Koska Jämi juostiin lauantaina, olisi sunnuntaina vielä ehtinyt juoksemaan Pirkkaan tai Oravatonniin. Leikki leikkinä - sunnuntaina jalat olivat niin väsyneet, että en pystynyt tekemään muuta kuin hölkkäämään ja kävelemään kevyesti Oravatonnin rastintarkistuksia ennen kilpailun alkua.
Jämillä laukataan 
Jämin suunnistushan tapahtuu yhteislähdöllä. Sitten juostaan kompassi tanassa ja selkäkarvat pitkällä pitkin poikin harjua ja mäntykankaita. Samassa maastossa juostiin Jukolan viesti vuonna 2004. Mårten Boström juoksi tuolloin vielä voimassa olevan Jukolan viestin maailmanennätyksen eli 3:43/km. Antti Harju kuulemma juoksi vielä kovempaa, mutta teki vähän virheitä. Kestävyysurheilu.fi:n uutisen mukaan minä pääsin nyt keskivauhtiin 4:11/km. Reittipiirrokseni löytyy linkistä >>reitti. Tässä perinteistä mallia noudattava reittianalyysi:
K-1:
Lähtölaukauksesta muutama innokkaampi kiihdyttää kärkeen, mutta minä aloitan oman matkavauhtini kalibroinnin heti ensimmäisistä askeleista. Nousen K-pisteelle mennessä kuitenkin jo toiseksi Saku Asikaisen kantaan. En siis menettänyt mitää rauhallisemmalla startilla. Latu-uralla otan paikan kärjestä ja luovin polkuja käyttäen ykköselle.
 http://harveli.jami147.fi/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=6&cID=1&pID=1&kieli=
1-2:
Tämä väli on Jämiä parhaimmillaan. Juostaan suoraan, ja loivat kumpareet molemmin puolin ohjaavat suunnistusta. Rastia ennen vilkaisen ketä on vielä mukana letkassa. Takana näkyy joku valkoinen paita, mutta en ehdi tunnistaa.
2-3:
Suunta kohti hakattua kumparetta ja sitten viimeisten kumpareiden avulla keskusrastille, josta alkavat hajontalenkit. Keskusrastin rastimiehillä on vielä rakennuspuuhat vaiheessa. Yritän livahtaa nopeasti omalle hajontalenkilleni.
3-4:
Reittihärvelissä hajontalenkit ovat väärässä järjestyksessä. Muistelin, että vihreät taimikot ovat Jämillä nopeita mennä läpi. En siis lähde turhaa kiertämään. Tiellä vilkaisen taakseni ja näen vain yhden Lynxin paidan. En tunnista onko kyseessä Mänkärlä vai Leskinen. Näyttää enemmän Mänkärlältä. Rastiympyrässä tulen vähän vasemalle, mutta rasti näkyy kauas.
4-5:
Kilpailun ainoa virhe tulee tällä välillä. Päätän suunnistaa avosuon reunan johdattamana tielle. Avosuon reuna on kuitenkin piirretty karttaan vähän väärään kohtaan ja tulen tielle liikaa vasemmalle. Tajuan virheen vasta lähestyessäni kuviorajaa ja viherää mäkeä. Korjaan oikealle. Aikatappio ei ole suuri, 10-15 sekuntia korkeintaan.
5-6:
Suunta takaisin keskusrastille. Jämillä ei kannata hakea polkuja alle kovin kaukaan rastiväliviivasta. Ja kuten aiemmin tuli mainittua, vaaleanvihreistä "tiheiköistä" pääsee nopeasti läpi. Päätään siis mennä aika suoraan. Matkalla riisun hanskani ja kiristelen emitin ja kompassin nauhoja. Keskusrastia lähestyessäni otan vielä energiageelin esiin ja hulautan sitä suuhun noin 100 metriä ennen juomarastia, jotta aikaa ei mene hukkaan itse juomapisteellä.
6-7:
Nopean juomisen jälkeen kohti alkumatkasta tuttua hakattua mäkeä. Pienet kumpareet antavat tulitukea loppuvälillä. Lisäksi rasti näkyy kauas.
7-8:
Aukko näkyy kauas ja sinne siis. Pellon kulmakin näkyy jo tielle asti. Itse pellolla suoraviivaisuus kärsii, kun yksi sarkaojista onkin leveämpi kuin muut. Pellon kulmasta suunnalla kohti rastia, joka näkyy taas kauas.
8-9:
Suunnalla rastille. Onneksi kaksi-kolme miestä pitää kokousta rastilla, mikä helpottaa rastin havaitsemista.
9-10:
Olen päättänyt kiertää vasemmalta ympäri. Jos ei ole nopeampi, niin säästän ainakin voimia. Kuulemma alku olisi kannattanut oikaista suota pitkin suoraan kohti pohjoista. Ennen aukkoa löydän metsälinjan 150 metrin matkalle, mitä on hyvä juosta. Lopussa haen kovaa alustaa ja matalaa varvikkoa alle. Kallio- ja suoalue oli tämän kisan osalta tässä. Loppu onkin pelkkää mäntykangasta.
10-11:
Paluu juomarastille. Pikkaisen vedän alussa oikealle, koska suolta löytyy kohtuullinen ura. Ennen juomaa taas energiageeliä helttaan. Yritän edelleen pitää tasaista matkavauhtia.
11-12-13-14-15:
Sitten alkaa kisan nousuosuus. Harju noustaan tällä hajontalenkillä kolme kertaa. Kahdelletoista yritän mennä suoraan, koska polkuja ei saa alle riittävän läheltä viivaa. Loppunousu on viimevuodesta tuttua seutua. Pieni epävarmuus ennen rastinenää, että missä rastilippu sijaitsee, mutta onneksi oranssivalkoista vilahtaa puiden välistä. Kolmelletoista muutan reitinvalintaani kesken matkan. En lähestykään rastia yläpolulta, vaan päätän tulla alemman polun mutkasta tasoa. Neljälletoista nousen nousun rauhallista tahtia ja säästän voimia tasaisella päällyställä rynnimiseen. Polkushikaanissa olisin voinut mennä suoraviivaisemmin. Suunnassakulku tasaisella päällyställä vähän jännittää, mutta osun rastille tosi hyvin. Seuraavan lyhyen välin aikana pohdin tulevaa pitkää reitinvalintaa. Päätän mennä vasemmalta. Rastilla Liuha pitää yhden miehen palaveriaan. Morjestamisen jälkeen loivasti nousten viimeistä kertaa harjun yli.
15-16-17:
Laskeudun harjulta loivasti kohti ladun mutkaa. Mutkan jälkeen rastin vieressä oleva kumpare näkyykin jo. Sitten kumpareista tukea suuntaa hakien viimeistä kertaa juomarastille. Otan viimeisen kerran energiageeliä viimeisessä kumpareessa ennen juomarastia. Rastilla skannaan lähitienoon, enkä näe kilpakumppaneita lähettyvillä. Alun hajontalenkit ovat takana ja nyt on edessa lyhyt putkipätkä ennen viimeisiä hajontoja.
17-18-19-20:
Koska isot hajontalenkit ovat takana, suunnitellut energiageelit nautittu ja edessä on enää lyhyt loppuosuus, sallin itselleni kiristää vähän tempoa. Katson, että kellon näyttää vasta aikaa 1:18. Päättelen, että matkaa ollessa jäljellä enää niin vähän, voisin päästä jopa alle 1:50 loppuaikaan. Kahdeksalletoista palaan melkein samaan suuntaan, mistä äsken tulin. Päätän mennä mahdollisimman suoraan. On kiva luovia kumpareita pitkin. Tällä sektorilla vilkaisen aina leimatessa taakse tuleeko uhkaajia lähellä. Myös kahdellekympille on hienoa luovia kumpareiden avulla.
20-21-22-23-24-25-26:
Tällä hajontapaikalla on taas juomaa tarjolla, mutta juomaan en sorru, koska matkaa on enää niin vähän jäljellä. Reittihärvelissä on taas hajontalenkit väärässä järjestyksessä. Suunnistan ensin suoraan kohti länttä aukkorastille. Seuraavalla rastilla etelään suunnatessa vähän jännittää, kun näen kaikki isommat mäet rastialueen ympärillä, mutta rastia en näe heti. Luotto suuntaan on kuitenkin hyvä ja pian rasti näkyy. Juomarastille palatessa suunnassakulku onnistuu hyvin. Pohjoiseen suuntautuvan hajontalenkin päätän vetää suoraan ilman polkujen apua. Katson kellosta, että ehdin mainiosti alle 1:50 ajan, mutta 1:45 aikaan en tule ehtimään. Kaksvitoselle suunnatessa on hienoa arvioida oma sijainti kahdesta aukosta, jotka ovat molemmin saman etäisyyden päässä. Siitä keskeltä halkoen kohti kolmatta aukkoa, jossa on tuttu rasti. Leimauksen jälkeen nopeasti karkuun kohti pohjoista, jos joku kilpailija vaikka saapuu hajontalenkeiltä yhtäaikaa. Kakskutoselle suunnassakulku sujuu taas hyvin. Kumpareen kylkeä noustessani vilkaisen vielä taakseni, ettei kukaan pääse yllättämään. Metsä näyttää tyhjältä. Kaksseiskalle päätän hakea pienen polunpään alleni kapean aukon päästä. Kapea aukko näkyy kohtalaisesti, mutta samalla näen vanhan kiintorastin tolpan, joka on juuri etsimäni polun päässä. Kiitos, että polun pää on merkattu tolpalla maastoon.
26-27-28-M:
Myös loput rastit sujuivat hyvin. Sen verran olin tarkkaillut takamaastoa lopussa, että kukaan ei pääse yllättämään. Loppuraahautuminen ja mehupöydän ääreen >>video maaliintulosta. Yhteenvetona voidaan todeta, että Jämillä kannattaa suunnistaa suoraan. Vaalean vihreistä pääsee heittämällä läpi. Polkuja ei kannata hakea alle kovin kaukaa rastiväliviivasta. Suunnistus on Jämillä sen verran helppoa, että se sopii minunkin taidoilleni. Taidan osallistua ensi vuonna uudestaan.

PS. Vinkki ihan kaikille kisajärjestäjille. Tätä on sattunut tänä vuonna liian usein. Kanttiinissa on ollut pari kertaa tarjolla vain sokerittomia limuja. Nytkin Jämillä oli Pepsistä vain Maxia ja Jaffasta Lightia. Kyllä urheilusuorituksen jälkeen tekee mieli juoda sokeripitoista juomaa. Hiilihappokin on yksi ihmiselimistön välttämättömistä hivenaineista ja ruokaympyrän oleellinen sektori.

Loppusyksyn kilpailukalenteriin on saanut nyt vedettyä muutaman ruksin yli. Joitakin kisoja on vielä jäljellä ennen utta harjoituskautta.
10.9. Uudenmaan AM-sprintti
20.9. SM-sprintti
21.9. SM-viesti
26.-27.9. SM-yö
4.10. Jämin suunnistusmaraton

11.10. 25manna
18.10. SM-erikoispitkä
1.11. Raatojuoksu
15.11. Aktia-cup

Somettuminen tulee, osaat tai et

Tekstiviestittely Heinosen ja Muukkosen välillä:
"Etsin sinua twitteristä, en löytänyt."
"Olen mäkkärissä, enkä twitterissä"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti